Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Ajankohtaista
Ohjeet
Seminaarit
Hankekuvaus
Tekijät
Yhteystiedot
Linkit
Artikkelit
Keskustelu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Aihealueet

Työkalut

wiki:kiuas


Kiuas

Määritelmä

Mäkituvan, saunan, riihen tai savupirtin yms. tulisijamainen tai uunimainen lämmitin, jonka yläosassa on lämpöä varastoiva kiviladelma.

Kuvaus

Maastossa kiuasuuni saattaa näkyä matalana kumpareena, jossa saattaa erottua tummuneita ja rapautuneita kiviä ja hiiltä. Uunin laessa on käytetty sekä kolmionmuotoiseksi lohkottuja kiviä ja halkaisijaltaan 10–15 senttimetrin kokoisia mukulakiviä (kiuaskiviä), jotka todennäköisesti ovat romahtaneet uunin reunuskivien ympärille. Kiuasuuni on helpoin tunnistaa näistä irtonaisista laen kivistä, joita on runsaasti kumpareessa. Tummuneiden ja osin rapautuneiden kivien seassa saattaa olla vähän palanutta savea. Matalan kiuasuunin voi tunnistaa myös sen seinustojen rakenteesta, jossa uunin seinät on tehty päällekkäin ladotuista, mahdollisesti suorakulmaiseksi lohkotuista kivistä tai laakakivistä. Uunin seinustojen kivien väleissä ei ole laastia.1)

Myöhemmin kiuaskin on saanut edustalleen liesirakenteen ja allensa perustusrakenteen, jolla se on korotettu ylös lattianpinnasta. Kiukaan seinät on saatettu muurata umpinaiseksi ja sen rakenteessa on voitu käyttää kivien lisäksi tiiltä.2) Tällöin vain kiukaan laki on jäänyt avonaiseksi. Tällaisen romahtaneen kiuasuunin erottaminen umpilakisesta uunista on vaikeaa.

Historia ja käyttö

Arkeologisesti kiuasuuneja on tutkittu melko vähän, mutta kansatieteellisten tutkimusten mukaan kiuas on yleistynyt aluksi savupirttien uunina. Savupirtti on pyöröhirsistä rakennettu yksihuoneinen asuinrakennus. Kielitieteen perusteella on päätelty, että pirttiin on kuulunut luukkuakkuna, josta huoneeseen on saatu valoa, sekä räppänä ylhäällä seinässä, josta kiukaan savu on poistunut. Pirttiin on voitu myös rakentaa katolle lakeistorvi, jota pitkin savu poistuu huoneesta välikattoon tai ulos.3) Kansatieteellisten tutkimusten mukaan Länsi-Suomessa on aluksi käytetty pirttien tulisijana matalaa liedetöntä kiuasta. Se on todennäköisesti rakennettu suoraan maanpinnalle. Kiuasuunin on ajateltu olleen aluksi vain huoneen lämmittämiseen tarkoitettu tulisija, ja sen lisäksi on käytetty ruoanlaittoon muita tulisijoja, kuten liesiä ja umpilakisia ulkouuneja.4)

Kiukaan rakenne on melko yksinkertainen. Vanhimmat kiukaat on rakennettu luonnonkivistä latomalla, joten niissä ei ole muurattuja osia. Kiukaan sivut eli tulipesän seinät ladotaan suoraseinäisistä kivistä tai laakakivistä, jotta ne voidaan asettaa tiiviisti toisiinsa kiinni. Seinustoissa käytetään pehmeän kivilajin kiviä, koska ne sitovat hyvin lämpöä ja kestävät kuumuutta. Tulipesän pohja voidaan tehdä mukulakivistä. Uunin katto eli laki tehdään salvaamalla eli latomalla kiilamaiseksi lohkotut kivet holvin muotoon. Kivet ladotaan tulipesän kattoon niin tiiviisti, että muurauslaastia ei tarvita, ja savu pääsee nousemaan suoraan kivien lomasta ylös. Tulipesän holvin kivien tarkoitus on kannatella uunin laelle ladottuja kiuas- eli teräkiviä. Kiukaassa lämpö varautuu uunin tulipesän lisäksi uunin laelle kasattuihin kiviin. Kiukaan suu voidaan tehdä kahdella tavalla: nostamalla uunin suuaukon eteen otsakivi, tai holvaamalla se pienemmistä kivistä.5)

Kiukaita on rakennettu asuinrakennusten lisäksi myös ulkorakennuksiin, kuten riihiin ja saunoihin6). Kiukaita on saatettu käyttää myös parituvan toisen tuvan lämmitystulisijana, kun toiseen tupaan on tehty leipomiseen paremmin soveltuva umpilakinen uuni7). Kiuas on ilmeisesti pysynyt kauan myös mäkitupien tulisijana. Kansatieteellisten tutkimusten mukaan kiuasuunista muotoutuu useita erilaisia variaatioita eri alueilla.

Ajoitus

Kiukaan on ajateltu liittyvän balttilaiseen rakennusperinteeseen. Latviassa vanhimmat kiukaat ajoittuvat keskiselle rautakaudelle, kun taas Suomenlahden itäpuolella, Staraja Ladogassa, kiukaita on 700-luvun alkupuolella8). Virossa kiukaat on arkeologisten tutkimusten perusteella otettu käyttöön hirsirakennusten tulisijana 700–800-luvuilla9). Suomessa vanhin, Salon Ketohaka 2 -asuinpaikalta kaivettu kiuasuuniksi tulkittu rakenne on ajoitettu jo varhaiselle rautakaudelle.10)

Levintä

Koko Suomi

Suojelustatus

Vähintään noin sata vuotta vanhat (ohjeellinen ikäraja) kiukaat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu, sivu 112.

Lähteet

Korhonen, Teppo 2006. Talonpoikaistalo keskiajalla ja uuden ajan alussa. Julkaisussa Suomalaisen arjen historia 1. Savupirttien Suomi: 92–105. Weilin+Göös 2008. 3. painos
Lavi, Ain 2005. An Addendum to the Study of Smoke Cottages. Estonian Journal on Archaeology 2005 9/2: 132–151.
Mikkanen, Tiina 2015. Kotien särkyneet sydämet – Asuinrakennusten tulisijat rautakauden lopun ja keskiajan aikana. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Filosofian, kulttuurin, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, arkeologian oppiaine.
Rosendahl, Ulrika & Salonen Anna-Maria 2015. Mankbyn riihi – Kuninkaankartanon pitkäaikainen tuotantorakennus. SKAS 3/2015: 14–22.
Seppänen, Liisa 2012. Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. Erityistarkastelussa Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologinen aineisto. Väitöskirja. Turun yliopisto, Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Arkeologia. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5231-1
Tevali, Riikka 2010. Uunit lämmönlähteinä ja valon tuojina. Julkaisussa Koivisto, Andreas & Koivisto, Riina & Hako, Jukka (toim.): Gubbacka. Keskiajan arkea Vantaalla. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 32: 66–85. Kellastupa, Helsinki.
Uino, Pirjo 1986. An Iron Age Community at Ketohaka In Salo And Other Remains Of Metal Period Buildings In Finland. Iron Age Studies in Salo 1–2. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 89: 1. Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki.
Vuolle-Apiala, Risto 2011. Savusaunan kiuas. Moreeni. Vantaa.
Vuorela, Toivo 1975. Suomalainen kansankulttuuri. WSOY, Porvoo.
Väisänen, Riikka 2016. Kolme kylää. Gubbacka, Mårtensby, Kyrkoby. Vantaan keskiaikaisten ja uuden ajan alun kylätonttien arkeologiset tutkimukset 2008–2014. Vantaan kaupunginmuseon julkaisuja 33.

Muu kirjallisuus

Viitteet

1) Mikkanen 2015: 32–36; Väisänen 2016: 128–130; Seppänen 2012: 711–713; Vuolle-Apiala 2011: 9, 23–24, 38
2) Seppänen 2012: 712–713; Mikkanen 2015: 53–58
3) Vuorela 1975: 304–305
4) Vuorela 1975: 316–317; Korhonen 2006: 93; Mikkanen 2015: 32–36; Seppänen 2012: 711–713
5) Mikkanen 2015: 32–36; Seppänen 2012: 711–713; Vuolle-Apiala 2011: 9, 23–24, 38
6) Seppänen 2012: 712–713, 830; Rosendahl & Salonen 2015; Väisänen 2016: 128–130
7) Vuorela:1975: 306–309
8) Seppänen 2012: 711–712
9) Lavi 2005:149–150
10) Uino 1986: 92–105
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/kiuas.txt · Viimeksi muutettu: 2017/05/05 09:20 / Helena Ranta