maanpäällinen paikka, josta on louhittu kiviraaka-ainetta kivikaudella

Kivikaudella suuri osa työkaluista valmistettiin kivistä iskemällä, nyrhimällä, tikkaamalla ja hiomalla. Raaka-aineeksi sopivia irtokiviä löytyy vaihtelevia määriä jääkauden irrottamina moreenin seasta, mutta varsinaisia louhoksia löytyy laajemmista raaka-ainelähteistä. Käytetyimpiä kivilajeja ovat kvartsit ja kvartsiitit¹⁾, liuskeet ²⁾, diabaasit³⁾, gneissit ja porfyriitit.

Louhitut raaka-ainelähteet esiintyvät kallioperässä yleensä juonina ⁴⁾ tai vyöhykkeinä⁵⁾. Tämän lisäksi louhoksia voi löytyä jääkauden irrottamien isompien maakivien ja siirtolohkareiden raaka-aine-esiintymiin (varsinkin kvartsi ja kvartsiitti). Omana erikoisuutenaan ovat jo kivikaudella hyödynnetyt kideonkalot. Ne ovat kallion sisällä syntyneitä ja jääkauden kulutusvoimien kallioperästä esiin paljastamia luolamaisia muodostumia, joista löytyvä kvartsi on usein lasimaista vuorikristallia ja sen erilaisia värimuunnoksia (mm. savukvartsi, ruusukvartsi ja maito- tai lumikvartsi). Nimensä mukaisesti kideonkaloiden vuorikristalli esiintyy usein kvartsin luontaisen kidemuodon mukaisina sauvamaisina vuorikiteinä ⁶⁾.

Kvartsi, diabaasi ja porfyriitti juonet ovat muodostuneet kallioperän rakoihin ja erottuvat kallion pinnassa. Samoin sedimenttikivet, kuten liuske, näkyvät kalliossa vyöhykkeinä. Nämä raaka-ainelähteet ovat nykyisin tyypillisesti suurelta osin sammalen ja aluskasvillisuuden peittämiä. Niiden löytäminen vaatii usein löytöjä paljastavaa maanpinnan rikkoutumista esimerkiksi tuulen kaataman puun juuriston nostaessa maata tai kulumisen takia. Kivikautiset louhokset ovatkin parhaiten havaittavissa alueilla, joilla aluskasvillisuus on niukkaa, kuten rakkakivialueilla, ylätunturissa, avokallioilla tai kallionjyrkänteillä.

Kiviesineiden käyttö ja niihin tarvittavan raaka-aineen hankainta ovat olleet läsnä heti ensimmäisten ihmisten saavuttua jääkauden jäästä vapautuneelle alueelle. Normaali kvartsi ja kvartsiitti ovat olleet tärkeimmät kiviraaka-aineet läpi kivi- ja varhaismetallikauden⁷⁾.

Vuorikristallin ja muiden kivilajien käytössä on ajallisia ja alueellisia eroja⁸⁾. Samoja raaka-ainelähteitä on käytetty myös historiallisella ajalla. Kvartsia on käytetty lasinvalmistukseen ja puretusaineena raudanvalmistuksessa, juonikiviä (diabaasit ja porfyriitit) on louhittu ja louhitaan yhä muun muassa kiuaskiviksi ja liuskeita on käytetty historiallisella ajalla muun muassa uunien valmistamiseen. Myöhempi kiviraaka-ainein käyttö on todennäköisesti tuhonnut osan kivikauden louhostoiminnan merkeistä.

Pääasiallinen käyttöaika mesoliittisen kivikauden alusta noin 9000 eaa. alkaen aina kivikauden loppuun (1800 eaa.). Kiviesineitä on käytetty, joskin vähemmän, myös myöhemmin varhaismetalli- ja pronssikausien aikana⁹⁾.

Koko Suomi eri raaka-ainelähteiden levinnän mukaisesti.

Kivikautiset louhokset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Huurre, Matti 1983. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin esihistoria. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia I . Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historiatoimikunta, Kuusamo.
Kinnunen, Kari 1993. 3 Mineralogical Methods Applied to the Study of Stone Age Quartz Quarries in Finland. Fennoscandia Archaeologica 10: 9–17.
Kotivuori, H. 1996. Pyytäjistä kaskenraivaajiksi. Rovaniemen asutus n. 6000 eKr.–1300 jKr. Julkaisussa M. Saarnisto, H. Kotivuori, J. Vahtola & M. Enbuske (toim.): Rovaniemen historia vuoteen 1721: 36–125. Rovaniemen kaupunki, Rovaniemen maalaiskunta & Rovaniemen seurakunta, Rovaniemi.
Laitakari, Aarne 1928. Die Schaftlochäxte der Steinzeit von geologisch-petrographischem Standpunkt. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja XXXVII, 1–38.
Mökkönen, Teemu & Nordqvist, Kerkko 2016. Quantifying Mineral Raw Materials in Neolithic Knapped Tool Production in the Lake Saimaa Area, Finnish Inland. Teoksessa P. Uino & K. Nordvist (toim.): ”New Sites, New Methods: Proceedings of the Finnish-Russian Archaeological Symposium, Helsinki, 19–21 November 2014: 41–58. Iskos 21.
Mökkönen, Teemu & Nordqvist, Kerkko 2021 The use of mineral raw materials in lithic knapping in Stone Age Northern Ostrobothnia, Finland. Teoksessa P. Halinen & J. Taivainen (toim.): Materiality and Objects: Multi-disciplinary approaches to archaeological material and contexts: Proceedings of the Finnish-Russian Archaeological Symposium, Hämeenlinna, 10–12 October 2019: 43–59. Iskos 24.
Mökkönen, Teemu, Nordqvist, Kerkko & Herva, Veli-Pekka 2017. Beneath the Surface of the World: High Quality Quartzes, Crystal Cavities, and Neolithization in Circumpolar Europe. Arctic Anthropology 54(2): 94–110.
Nunez, M. 1998. Slates, the “Plastics” of Stone AgeFinland. Teoksessa L. Holm & K. Knutsson (toim.): Proceedings from the Third Flint Alternatives Conference at Uppsala, Sweden, October 18–20, 1996: 105–124. Occasional Papers in Archaeology 16.
Rankama, Tuija & Manninen, Mikael A. & Hertell, Esa & Tallavaara, Miikka 2006. Simple production and social strategies: do they meet? Social dimensions in Eastern Fennoscandian quartz technologies. Teoksessa Apel, J. & Knutsson, K. (toim.): Skilled production and social reproduction SAU Stone studies, vol. 2: 245–261. Societas archaeologica Upsaliensis, Uppsala.