Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:kuppikivi


Kuppikivi

Määritelmä

kallio tai uhrikivi, johon on tehty kuppimaisia syvennyksiä

Kuvaus

Kuppikiviä kutsutaan myös uhrikiviksi. Kuppikivet ja -kalliot ovat erikokoisia kiviä – joskus siirtolohkareita, toisinaan aivan maantasaisia pieniä kiviä – ja tasaisia tai loivia, harvemmin jyrkähköjä kalliopintoja. Niihin on tehty tavallisesti pyöreitä mutta joskus myös soikeahkoja kuppimaisia syvennyksiä. Kuppien halkaisija vaihtelee yleensä kolmesta noin kymmeneen senttimetriin ja syvyys vastaavasti puolesta senttimetristä noin viiteen senttimetriin. Joskus joitakin kuppeja on yhdistetty urilla toisiinsa. Monesti kupit ovat kiven tai kallion lakialueella, vaakapinnoilla, mutta niitä on tehty myös reunoille sekä viistoille tasoille. Kuppien lukumäärä vaihtelee useimmiten yhdestä pariin kymmeneen, mutta niitä voi olla useita kymmeniä. Esimerkiksi Hämeenlinnan Uhrikivenkadun kivessä on 140 kuoppaa.1)

Kuppikivet sijaitsevat yleensä vanhassa maatalousmaisemassa, peltojen tai niittyjen keskellä tai niiden laidoilla. Kivet voivat olla rautakautisten kalmistojen tai asuinpaikkojen ja historiallisten raja-alueiden tuntumassa, mutta myös paikoilla, joista rautakautisia muinaisjäännöksiä ei tunneta.2) Monet kuppikivet on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan, koska ne ovat haitanneet maanviljelyä. Kivet ovat usein vahingoittuneet siirtämisen yhteydessä.

Historia ja käyttö

Kuppikivien käyttötarkoituksista on erilaisia olettamuksia, tulkintoja ja jonkin verran myös perimätietoa. Perimätiedon perusteella pieneen osaan kuppikivistä kytkeytyy historiallista tietoa niiden käytöstä uhrikivinä. Tietoja on niin Suomesta, Ruotsista kuin Virostakin, mutta ne vaikuttavat suhteellisen myöhäisiltä ja suuri osa tiedosta liittyy parannustaikuuteen, esim. kuppeihin kertyneellä sadevedellä on uskottu olevan parantavia vaikutuksia. Myös loitsurunoilla ja kuppikivillä on esitetty olevan kytköksiä.3)

Kuppikiven on arveltu olevan yhteydessä peltojen hedelmöittämisriitteihin4). Suomessa suuri osa kuppikivistä liittyy suoraan kalmistoihin eikä niinkään peltoihin tai asuinpaikkoihin. Vaikuttaa siltä, että Suomessa kuppikivet liittyvät vainajakulttiin, ja ne ovat olleet osa talojen ja laajempienkin ryhmien riittitoimituksia.5)

Toisaalta Savonlinnan–Kerimäen aineistoon pohjaten on esitetty, että kuppikivet voisivat ainakin ko. alueella olla vielä 1700-luvulle saakka reviirin, kuten pellon tai pihapiirin rajan merkkejä.6)

Ajoitus

Kuppikivien ajoitukset perustuvat pääasiassa kivien sijaintiin suhteessa lähiympäristön esihistoriallisiin kohteisiin. Ajoittamisen apuna on käytetty rautakautisia kalmistoja, kansanperinnettä, historiallista karttamateriaalia, asutushistoriallista lähdeaineistoa, rantakorkeuksia ja siitepölytutkimuksia sekä vertailevaa tutkimusta lähialueisiin.7) Kalmistojen perusteella kuppikivet ovat rautakautisia, Äyräpään mukaan ajoitus on roomalaisajalta ristiretkiajalle8).

Ajoituksen kannalta Etelä-Savon kuppikivet muodostavat oman kiinnostavan ryhmänsä, sillä niiden tuntumasta ei ole rautakautisia asuinpaikkoja tai kalmistoja. Sen takia niitä on tavallisesti arveltu länsisuomalaisia vastineitaan nuoremmiksi, keskiaikaiseksi tai sitäkin nuoremmiksi.9) Yksi suhteellisen myöhäinen kuppikivi tunnetaan mm. Torniosta, sillä se ei voi rannansiirtymän perusteella olla 1200-lukua vanhempi10). Osa kuppikivistä voi olla hyvinkin nuoria, koska kuoppien tekemisen traditio on säilynyt näihin päiviin asti ainakin Kymenlaaksossa11).

Levintä

Suomesta on löytynyt yli 500 kuppikiveä. Niitä esiintyy lähes kaikissa maakunnissa, mutta keskeisiä kuppikivien esiintymisalueita ovat Kanta-Häme, Päijät-Häme ja Varsinais-Suomi. Lisäksi Pohjanmaalla ja Etelä-Savossa on huomattavat kuppikivien esiintymisalueet suhteellisen suppealla maantieteellisellä alueella (Vaasan ja Kokkolan ympäristössä sekä Savonlinna–Kerimäellä). Muualla Suomessa kupillisia kiviä esiintyy hajanaisesti ja selvästi vähemmän. Suurin osa kuppikivistä vaikuttaa liittyvän kiinteään, maataloutta harjoittaneeseen rautakautiseen kalmistokulttuuriin.12) Kuppikiviä on myös Karjalankannaksella13)

Suojelustatus

Kuppikivet, joiden kuopat ovat ihmisen tekemiä, ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Myös luontaisia kuoppia sisältäviä kiviä voidaan pitää kiinteinä muinaisjäännöksinä, mikäli kohteeseen liittyy luotettavaa perimätietoa, ks. myös uhrikivi.

Lähteet

Huurre, Matti 1983. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin esihistoria. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia I. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historiatoimikunta, Kuusamo.
Kivikoski, Ella 1955. Hämeen rautakausi. Hämeen historia I.
Lehtinen, Leena & Kirkinen, Tuija 1998. Kerimäki-Savonlinnan kuppikivien ajoitus karttojen perusteella. Julkaisussa Vuorinen, Juha-Matti (toim.): Maiseman arkeologiaa. Suomen arkeologinen seura, Turku: 54–81.
Miettinen, Timo 1997. Ovatko kuoppa/kuppikivet uhrikiviä? Muinaistutkija 3/1997.
Miettinen, Timo 2012. Kymenlaakson historia 1. Jokilaakso ja rajamaa esihistoriasta 1810-luvulle.
Poutiainen, Hannu & Siljander, Eero 2010. Kuppikivet ja muinaiset uskomukset. Julkaisussa Hirviveneestä Hullukaaliin. Muinaisuskomukset arkeologisen aineiston tulkinnassa. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 2008–2009: 102–110.
Tvauri, Andres 1995. Suomen ja Viron kuppikivet. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, arkeologian laitos.
Uino, Pirjo 1997. Sacrifical stones in Ancient Karelia. Julkaisussa Slavâne i finno-ugry : arheologiâ, istoriâ, kultura: 109–115.
Uino, Pirjo 2003. Viikinkiaika. Julkaisussa Saarnisto, Matti (toim.): Viipurin läänin historia 1. Karjalan synty. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä: 313–382.
Äyräpää, Aarne 1942. Uhrikivi – kipujenkivi. Kalevalaseuran vuosikirja 22 (1942): 179–208.

Muu kirjallisuus

Appelgren, Hj. 1895. Uhrikiviä. Suomen Museo 1–2.
Hautala, Jouko 1960. Itä-Suomen uhrikiviryhmistä. Suomen Museo 67: 83–114.
Huurre, Matti 1971. Lisää kuppikivistä. Kotiseutu 1971: 32–36.
Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 1988. Esihistorian vuosituhannet Savon alueella. Julkaisussa Savon historia 1. Kustannuskiila Oy, Kuopio: 11–264.
Tallgren, A. M. 1917. Suomen uhrikivet. Kotiseutu 8 1917: 95–102.

Viitteet

1) Poutiainen & Siljander 2010: 102–103.
2) Poutiainen & Siljander 2010: 102
3) Poutiainen & Siljander 2010: 102, 114–115.
4) Tvauri 1995
5) Poutiainen & Siljander 2010: 116–117.
6) Lehtinen & Kirkinen 1998:78
7) Poutiainen & Siljander 2010: 104.
8) Kivikoski 1955: 161; Äyräpää 1942: 180–182.
9) Poutiainen & Siljander 2010: 104–105.
10) Huurre 1983: 402.
11) esim. Miettinen 1997; Miettinen 2012.
12) Poutiainen & Siljander 2010: 112–113.
13) Uino 1998; 2003: 373–376
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/kuppikivi.txt · Viimeksi muutettu: 2022/08/29 12:14 / Helena Ranta