Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Ajankohtaista
Ohjeet
Seminaarit
Hankekuvaus
Tekijät
Yhteystiedot
Linkit
Artikkelit
Keskustelu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Aihealueet

Työkalut

wiki:pikiruukki


Pikiruukki

Määritelmä

Varhaisteollinen laitos, jossa tervasta on jalostettu pikeä

Kuvaus

Pikiruukit olivat pienimuotoisia. Suuren pikiruukin rakennuksiin kuuluivat pannuhuoneen ja jäähdyttämön lisäksi mm. konttori ja erilaiset aitat. Laitos voi olla helposti tunnistettavissa maahan valuneesta, kovettuneesta pikikerroksesta, jonka ominaistuoksukin voi olla edelleen tallella. Myös puurakenteet voivat olla pien kyllästämiä.1) Suuren pikipannun paikka voi erottua maastossa pyöreänä painaumana. Pannun alla on ollut pyöreä muurattu perustus. Pikipannusta on johtanut kouruja jäähdyttämöön, jossa pikeä on jäähdytety muuratussa altaassa.2)

Historia ja käyttö

Suomi oli 1600-luvulle tultaessa tärkeä tervan tuottaja. Terva oli Suomen merkittävin vientiartikkeli. Pääosa valmistuksesta tapahtui talonpoikien tervahaudoissa. Osa tervasta haluttiin jo varhain jalostaa edelleen pieksi. Tislauksessa tervasta poistettiin nestettä, ja jäljelle jäi tiivistysaineena käytetty tahmea piki. Tervapohjaisen pien ohella 1800-luvulta alkaen valmistettiin myös maaöljypohjaista pikeä.3)

Valtakunnankansleri Axel Oxenstierna perusti 1629 Kemiön vapaaherrakunnan alueelle Sirnäsiin ensimmäisen, parikymmentä vuotta toimineen pienkeittämön. Toimintaa ja mm. uunien rakentamista johtivat preussilaiset mestarit. Raaka-aineena käytetty terva tuotiin aluksi Pohjanmaalta, mutta pian sitä tehtiin Kemiönsaarella. Metsien ehtyessä pikiruukki siirrettiin ensin Träskböleen, sitten Teijon lähelle Hummeldaliin ja lopuksi Tenholan Kuivastoon. Vuonna 1643 laitos suljettiin kokonaan.4)

Pikiruukkeja oli etenkin tervakauppaa harjoittaneissa kaupungeissa, joissa osa tervasta jalostettiin pieksi. Oulun Tervahovin tuntumassa Pikisaaressa toimi pienkeittimö 1640-luvulta alkaen. Vuonna 1778 oululaiset kauppiaat perustivat toisen pikikeittimön Kuusisaareen. Oulun molemmat pikiruukit toimivat 1900-luvun alkuun asti.5)

Ajoitus

Suomen vanhimmat pikiruukit rakennettiin 1600-luvulla. Poltto teollisena toimintana hiipui viimeistään 1900-luvun alkupuolella6)

Levintä

Pikeä valmistettiin etenkin Pohjanmaalla, mm. tärkeissä tervakaupungeissa Oulussa, Raahessa ja Kokkolassa.7)

Suojelustatus

Teollista aikaa edeltävien kohteiden kuten pikiruukkien jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu, sivu 60.

Lähteet

Jokipii, Mauno 1956. Suomen kreivi- ja vapaaherrakunnat I. Historiallisia tutkimuksia XLVIII:1. Helsinki.
Kuisma, Markku 1993. Metsäteollisuuden maa. Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620–1920. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. Helsinki.
Lipponen, Sanna 2005. Oulun pikiruukkien toiminnasta ja ruukkialueiden miljööstä. Julkaisussa Historiaa kaupungin alla. Kaupunkiarkeologisia tutkimuksia Oulussa. Pohjois-Pohjanmaan museon julkaisuja 16: 201. Oulu.
Niukkanen, Marianna 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston ohjeita ja oppaita 3.
Rossi, Aki 2005. Pikisaaren pikiruukki. Pien valmistus osana tervan menestystarinaa. Julkaisussa Historiaa kaupungin alla. Kaupunkiarkeologisia tutkimuksia Oulussa. Pohjois-Pohjanmaan museon julkaisuja 16: 197–200. Oulu.
Vattula, Kaarina (toim.) 1983. Historiallinen tilasto. Suomen taloushistoria 3. Tammi, Helsinki.

Muu kirjallisuus

Viitteet

1) , 7) Niukkanen 2009: 64
2) Rossi 2005
3) Kuisma 1993: 36–37; Vattula 1983: 167–169, 174, 190–191.
4) Jokipii 1956
5) Lipponen 2005; Rossi 2005
6) Niukkanen 2009: 66
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/pikiruukki.txt · Viimeksi muutettu: 2017/05/22 14:48 / Helena Ranta