Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Ajankohtaista
Ohjeet
Seminaarit
Hankekuvaus
Tekijät
Yhteystiedot
Linkit
Artikkelit
Keskustelu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Aihealueet

Työkalut

wiki:rautakautinen-rakennus


Rautakautinen rakennus

Määritelmä

Rautakauteen ajoittuvilta asuinpaikoilta löytyvät rakennuksiin viittaavat jäännökset kuten paalunsijat, puujäännökset, liedet ja perustuksiin kuuluvat kivet

Kuvaus

Rautakauden rakennuksista on Manner-Suomen asuinpaikoilla säilynyt yleensä vain vähän jäännöksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi paalunsijat, puujäännökset, liedet ja perustuksiin kuuluneet kivet. Varsinaisten rakennuksen jäännösten lisäksi seinärakenteisiin liittyvä savitiiviste viittaa paikalla olleisiin taloihin. Pihapiirissä on voinut olla useita eri käyttöön tarkoitettuja rakennuksia.

Suomen metallikautiset rakennusjäännökset on jaettu neljään päätyyppiin: 1) Neli- tai suorakulmaiset rakennukset, joissa on kiviperusta. Rakennuksiin voi liittyä myös paalurakenteita. 2) Suorakulmaiset tai pyöreät rakennukset, jotka ovat hahmotettavissa paalunjälkien perusteella. 3) Värjäytyneen maan täyttämät ojat, jotka muodostavat nelisivuisen rakenteen. Niiden yhteydessä voidaan erottaa myös paalunjälkiä 4) Erilaiset kiveykset, joita voidaan esim. löytömateriaalin perusteella pitää asumusten jäännöksinä, lattiakiveyksinä jne.1) Rakennusjäännösten tulkintaa on lähestytty myös tuomalla esiin Itämeren piirin kaksi pääasiallista rakentamistraditiota. Suomi sijaitsi rautakaudella itäisen ja läntisen rakennustradition rajamailla ja rakennustekniikoita tunnettiin useita.2) Jaot eivät ole jyrkkiä, vaan erilaisia variaatioita esiintyy. Valtaosalla asuinpaikoista ei voida hahmottaa, missä ja millaisia rakennuksia niillä on sijainnut.

Läntiseen rakennustraditioon kuuluvat pitkät, suorakaiteen muotoiset pitkätalot ja ns. kolmilaivaiset pitkätalot (myös nimitystä hallitalo käytetään). Näihin taloihin liittyvät kantavina rakenteina pystypaalut, joita voi olla vaihteleva määrä eri rakennuksissa. Paalujen paikat voivat erottua tummina, pyöreähköinä läikkinä. Joskus niiden ympärillä on kiviä, toisin sanoen paaluja on tuettu. On huomattava, etteivät paalunjälkien perusteella tehdyt tulkinnat rakennusten muodoista aina ole yksiselitteisiä, vaan ovat mahdollistaneet useita tulkintoja3).

Pitkätalot olivat suurikokoisia, noin 14–24 metriä pitkiä ja 6–7 metriä leveitä. Usein hieman kaarevat seinät tukeutuivat pystypaaluihin, jotka samalla tukivat kattoa. Kolmilaivaisissa taloissa kattoa tukeva rakenne perustui kahteen parittaiseen, pystysuoraan maahan kaivettuun paaluun ja niitä yhdistävään horisontaaliseen palkkiin. Parittaisten paalujen välistä aluetta kutsutaan keskilaivaksi. Hallitalojen rakenteessa tapahtui 600-luvulle tultaessa muutos. Vanhemmassa tyypissä oli tasapainotettu kattorakenne, jossa keskilaiva muodosti noin 50 % leveydestä. Myöhemmin otettiin käyttöön sidospalkki yhdistämään pystypaaluja seiniin. Näin keskilaiva tehtiin kapeammaksi ja katon paino tuli enemmän seinien varaan.4)

Pitkätalojen seinärakenne oli tavallisimmin savella tiivistetty oksapunos. Tällaisen seinän pohja on tehty pujottamalla paalujen väliin oksia koripunoksen kaltaiseksi rakenteeksi, jonka jälkeen se on tilkitty savella. Talon palaessa jää asuinpaikalle palaneen saven paloja, nk. savitiivistettä, joissa voi myös näkyä oksapainanteita. Seinissä voitiin käyttää myös turvetta. Kivisten seinäperustuksien on katsottu viittaavan turpeen käyttöön5). Yksi mahdollinen seinärakenne on ollut varhopatsasrakenne, jossa seinäpaaluihin on koverrettu urat, ja niihin on työnnetty pitkittäin aseteltujen seinähirsien päät. Myös sauva- eli pystypalkkirakennetta on ollut mahdollista käyttää6). Varhopatsasrakenteesta on kuitenkin varmoja havaintoja vasta Raision Mullin asuinpaikalta 1000-luvun lopulta7).

Itäeurooppalaisen tradition mukainen rakentamistapa oli hirsirakentaminen nurkkasalvoksia käyttäen. Hirsisalvos on siis rakenne, jossa vaakatasossa olevat hirret tai veistetyt lankut muodostavat suoran kulman ja ne on liitetty yhteen rakennuksen nurkissa salvomalla. Erilaisia salvosmuotoja on kymmeniä. Seinät kannattavat kattoa ja näin ollen vertikaaliset paalut puuttuvat. 8) Paalunjälkien puuttuessa hirsirakennus on arkeologisesti vaikeammin havaittavissa ja esimerkiksi lähinnä likamaana erottuvia nelikulmaisia alueita on tulkittu hirsirakenteisiksi taloiksi. Mitään varsinaisia rakennejäännöksiä näistä ei kuitenkaan ole löydetty. Selkeitä jäännöksiä rautakautisesta hirsirakentamisesta on löydetty rautakauden loppuvaiheilta 1000-luvulta esimerkiksi Raision Mullin asuinpaikalta.9)

Rakennuksissa on voinut olla maalattia tai savesta tehty lattiapinta, jota on voitu myös uusia. Rautakauden lopulta tunnetaan jäännöksiä myös lautalattioista.10) Talojen kattomateriaaleista ei Suomessa ole arkeologisia todisteita. Historialliseen ja kansatieteelliseen aineiston perusteella kateaineena on voitu käyttää lautoja, ruokoa, olkea, riukuja, turvetta tai tuohta.11) Taloissa oli tulisija; yleensä kyseessä on ollut avoliesi, joka oli lattian keskellä oleva kivirakenne. Pirkkalan Tursiannotkosta on löydetty kulhomainen kivirakenne, joka on tulkittu kiuasuuniksi. Raision Mullista löydettiin jäännökset savetusta kupoliuunista.12).

Historia ja käyttö

Varhaisrautakautiset Etelä-Suomesta löydetyt rakennusjäännökset viittaisivat vielä majamaisiin, todennäköisesti pyöreisiin rakennuksiin, joissa on seinää kannattavien paalujen ohella myös kattoa kannattavia paaluja rakennuksen sisällä. Käytössä saattoi olla myös suorakaiteen muotoisia rakennuksia.13) Etelä-Pohjanmaalta tunnetaan ilmeisimmin hylkeenpyyntiin liittyviä majarakenteiden jäännöksiä, jotka ovat pyöreitä tai nelikulmaisia. Näille rakenteille ovat tyypillisiä kiviset seinäperustukset.14)

Todennäköisesti jo nuoremmalta roomalaisajalta (200–400 jaa.), mutta varmuudella viimeistään kansainvaellus-merovingiajalta, 400–800 jaa., lähtien tunnetaan skandinaavistyyppiset pitkätalot ja niiden käyttö näyttäisi jatkuvan Suomessa aina ristiretkiajalle saakka15). Hirsisten tukirakenteiden jäännöksiä tunnetaan jo kivikauden asumuspainanteista. Seuraavan kerran varmoja jäännöksiä hirsisalvosrakentamisesta on vasta 1000-luvulta Raision Mullin asuinpaikalta, mistä on todisteita myös varhopatsasrakenteesta. Tästä huolimatta on todennäköistä, että hirsitaloja oli käytössä jo aikaisemminkin, mahdollisesti jo varhaisrautakaudella, kuten lähialueilla, esimerkiksi Virossa16).

Ajoitus

Rautakausi

Levintä

Manner-Suomesta tunnetaan varsinaisia rakennusjäännöksiä yli parilta kymmeneltä kiinteään maanviljelyasutukseen liittyvältä asuinpaikalta lähinnä Varsinais-Suomesta, Satakunnasta, Uudenmaan rannikolta, Hämeestä ja Etelä-Pohjanmaalta. Näiden lisäksi tunnetaan pyyntikulttuuriin liittyviä rakennusjäännöksiä mm. Etelä-Pohjanmaalta ja Uudeltamaalta.17)

Suojelustatus

Esihistorialliset asuinpaikat ja niihin liittyvät rakennusjäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Lähteet

Asplund, Henrik 2002. Houses or Huts? Early Iron Age Building Remains in SW Finland. Julkaisussa Ranta, Helena (toim.): Huts and Houses. Stone Age and Early Metal Age Buildings in Finland: 227–233. National Board of Antiquities, Helsinki.
Holmblad, Peter 2010. Coastal Communities on the Move. House and Polity Interaction in Southern Ostrobothnia 1500 BC – AD 1. Archaeology and Environment 26. Department of Historical, Philisophical and Religious Studies. Umeå Universitet.
Raninen, Sami 2015. Pirkkalan Tursiannotkon kaivaukset 2012–2013. Julkaisussa Pirkan maan alta 14: 8–16. Tampereen museot – Pirkanmaan maakuntamuseo.
Raninen, Sami & Wessman, Anna 2015. Rautakausi. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle: 213–365. Gaudeamus.
Uino, Pirjo 1986. An Iron Age community at Ketohaka in Salo and other remains of Metal Period buildings in Finland. Iron Age Studies in Salo II. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 89:1. Helsinki.
Vuorinen, Juha-Matti 2003. Hallitalo ja hirsirakennus – elämää ahtaassa asumuksessa mutta väljässä pihapiirissä. Julkaisussa Kaitainen, Veijo & Laukkanen, Esa & Uotila, Kari (toim.): Muinainen Kalanti ja sen naapurit. Talonpojan maailma rautakaudelta keskiajalle: 185–198. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Vuorinen, Juha-Matti 2009. Rakennukset ja rakentajat Raision Ihalassa rautakauden lopulla ja varhaisella keskiajalla. Turun yliopiston julkaisuja. Annales Universitatis Turkuensis, Sarja C osa 281. Turun yliopisto.

Muu kirjallisuus

Nuñez, Milton & Uino Pirjo 1997. Dwellings and related structures in prehistoric mainland Finland. Hus och tomt i Norden under förhistorik tid. Bebyggelsehistorisk tidskrift Nr 33: 133–152.
Viitanen, Eeva-Maria 1996. Hallitalo ja hirsimökki. Rautakautisia rakennuksia ja rakennustekniikkaa Pohjolassa. Tekniikan vaiheita 1/96: 5–15.
Viitanen, Eeva-Maria 1996. Palanutta savea seinistä, katosta ja vähän muualtakin – Hämeenlinnan Varikonniemen asuinpaikan palaneen saven analyysi. Julkaisussa Kentältä poimittua 3. Kirjoitelmia arkeologian alalta. Museoviraston arkeologian osaston julkaisuja N:o 6: 86–98.

Viitteet

1) Uino 1986: 164–165; Vuorinen 2009: 27–28
2) Vuorinen 2003: 185–186; 2009: 21–23, 59–61
3) ks. esim. Asplund 2002
4) Vuorinen 2003: 188; 2009: 21–22; Raninen & Wickholm 2015: 287
5) Vuorinen 2003: 188
6) Raninen & Wickholm 2015: 287
7) Vuorinen 2009: 106, 128–132
8) Vuorinen 2003: 189–190; Raninen & Wickholm 2015: 350
9) Vuorinen 2003: 191–195; 2009: 129–132
10) Vuorinen 2009: 132–133; Raninen 2015: 11
11) Vuorinen 2009: 133; Raninen & Wickholm 2015: 287
12) Vuorinen 2009: 135–137; Raninen 2015: 11; Raninen & Wickholm 2015: 245, 247, 287, 350
13) Asplund 2003; Raninen & Wickholm 2015: 221
14) Holmblad 2010: 170–173; Raninen & Wickholm 2015: 221
15) Raninen & Wickholm 2015: 245, 247, 287, 350
16) Raninen & Wickholm 2015: 287, 350
17) Vuorinen 2009: 26–29
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/rautakautinen-rakennus.txt · Viimeksi muutettu: 2017/05/09 10:33 / Helena Ranta