Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:tarhahauta


Tarhahauta

Määritelmä

hautausta ympäröivästä kivirivistä muodostuva hautalatomus

Kuvaus

Pääasiassa roomalaisaikaan ajoittuvat tarha- eli kivirivirakenteet ovat suorakaiteen muotoisia hautalatomuksia. Tarhat koostuvat kivistä tai laattakivimuurista, ja ne ovat yleensä 2–3 metriä pitkiä ja 1–2 metriä leveitä. Tarhat on useimmiten täytetty kivillä, myös ulkopuolelta peittäen, jolloin rakenne muistuttaa kiveystä tai matalaa röykkiötä. Näin ne ovat luokiteltavissa myös sisärakenteiksi. Tarhat voivat olla yksittäisiä tai muodostaa tarhaketjun, jossa kehän yksi sivu on viereisen tarhan kanssa yhteinen. Tarhoihin vainajat haudattiin etenkin vanhemmalla roomalaisajalla polttamatta, mutta nuorempiin yksittäistarhoihin tehtiin myös polttohautauksia. Yhdessä tarhassa on yleensä 1–2 hautausta. Nuoremmissa yksittäistarhoissa voi suorakaidelatomus muodostaa päärakenteen ts. sisäpuolinen kiveys on tällöin ohut ja matala. Ne voivat olla myös kooltaan suurempia: pituus vaihtelee 6–8 metrin ja leveys 5–6 metrin rajoissa.1) Tunnettuja tarhoja sisältäneitä kalmistoja ovat mm. Karjaan Kroggårdsmalmen, Nakkilan Penttala ja Rajakalmisto sekä Piikkiön Rungon Koskenhaka.

Tarhojen suunniksi on mainittu pohjoinen-etelä, jolloin tarharivit pitenivät itä-länsisuunnassa. Yksittäisistä tarhoista voidaan mainita esim. Sauvon Korvalan luode-kaakkosuuntaiset rakenteet. Tarhojen sijoitteluun on vaikuttanut myös topografia: Piikkiön Rungon Koskenhaassa tarhat on sijoitettu mäen tai harjanteen pituussuuntaan. Tällöin tarhat ovat poikittaissuunnassa harjanteeseen nähden.2) Vainajat on tavallisimmin laskettu maapohjalle, mutta esimerkiksi Porista ja Paimiosta on löydetty tarhoja, joissa oli laattakivilattia. Tiedetään myös joitakin tapauksia, joissa vainaja on laskettu matalaan kuoppaan. Monissa tarhahautauksissa on paljon hauta-antimia, mutta tunnetaan myös löydöttömiä tarharakenteita.3)

Tarharakenteiden yhteydessä on usein myös muunlaisia kivirakenteita, ja tarhoja sisältyy erityyppisiin kalmistoihin. Piikkiön Koskenhaassa liittyy tarhoihin maantasaista kiveystä ja pyöreä hautaröykkiö. Ensin mainittua on myös Nakkilan Penttalassa ja hautaröykkiö löytyy myös Laitilan Savemäeltä. Tarhamaisia kivikehiä sisältänyt Sauvon Korvala on esimerkki kalmistosta, jossa tarhamaiset rakenteet esiintyvät yhdessä paasiarkkujen kanssa.4)

Historia ja käyttö

Karkeasti jakaen tarhaketjut ovat vanhempia kuin yksittäistarhat. Tarhaketjut ajoittuvat pääasiassa vanhempaan roomalaisaikaan. Yksittäistarhat ovat nuoremmalta roomalaisajalta ja 400-luvulta. Viimeksi mainittuja on Karjaan–Tenholan–Uskelan–Perniön seuduilta. Joitakin yksittäisiä tarhoja tunnetaan tosin jo vanhemman roomalaisajan puolelta. On myös esitetty, että tarharakenteita olisi meillä jo esiroomalaisella ajalla, kuten Virossakin uusien ajoitusten mukaan.5)

Tarhojen ja niistä löytyneiden esineiden on katsottu kuvastavan yhteyksiä Itä-Baltiaan. Tarhakalmistoja onkin paljon Virossa ja Pohjois-Latviassa. Suomen roomalaisaikaiset tarhakalmistot ovat kuitenkin selvästi pienempiä kuin samanaikaiset Viron suuret tarhakalmistot. Suomen tarhat muistuttavatkin enemmän Viron varhaisempia, esiroomalaisen ajan tarharakenteita.6)

Ajoitus

Tarhat ovat etupäässä roomalaisaikaisia 0–400 jaa. Mahdollisesti tarharakenteita on jo esiroomalaisella ajalla ja toisaalta joitakin yksittäistarhoja on vielä 400-luvullakin.

Levintä

Tarharakenteita tunnetaan Uudeltamaalta, Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Pohjanmaalta.

Suojelustatus

Esihistorialliset tarhat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Lähteet

Asplund, Henrik 2008. Kymittæ. Sites, centrality and long-term settlement change in the Kemiönsaari region in SW Finland. Turun yliopiston julkaisuja. Annales universitatis Turkuensis. Sarja-ser. B. Humaniora. Osa Tom. 312. Turku.
Hiekkanen, Markus 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Julkaisussa Nilsson, Bertil (toim.): Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200. Sällskapet Runica et Mediævalia: 271–379. Stockholm.
Kivikoski, Ella 1966. Suomen kiinteät muinaisjäännökset. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Tietolipas 43. Helsinki.
Raninen, Sami & Wessman, Anna 2015. Rautakausi. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle: 213–365. Gaudeamus.
Salo, Unto 1984. Pronssikausi ja rautakauden alku. Julkaisussa Suomen historia 1: 98–249. Espoo.
Schauman-Lönnqvist, Marianne 2006. The Early Iron Age cemetery at Korvala in Sauvo. Julkaisussa Schadla-Hall, Tim (toim.), Finland And Tallinn. Report and Proceedings of the 151st Summer Meeting of the Royal Archaeological Institute in 2005. Supplement to the Archaeological Journal volume 162 for 2005: 49–53.

Muu kirjallisuus

Viitteet

1) Kivikoski 1966: 44–46; Salo 1984: 202, 205–207, 229; Hiekkanen 2010: 289; Raninen ja Wessman 2015: 239–240, 245
2) Kivikoski 1966: 44–46; Salo 1984: 205; Schaumann-Lönnqvist 2006; Raninen & Wessman 2015: 239
3) Salo 1984: 205; Asplund 2008: 104–105; Raninen & Wessman 2015: 239
4) Kivikoski 1966: 46; Salo 1984: 206; Schaumann-Lönnqvist 2006
5) Kivikoski 1966: 46; Salo 1984: 229; Asplund 2008: 103; Hiekkanen 2010: 292; Raninen & Wessman 2015: 245
6) Kivikoski 1966: 44; Raninen & Wessman 2015: 238–240
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/tarhahauta.txt · Viimeksi muutettu: 2022/09/29 22:02 / Helena Ranta