Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:hautausmaa


Hautausmaa

Määritelmä

vainajien hautaamista varten historiallisella ajalla suunnitelmallisesti perustettu ja merkitty alue

Kuvaus

Hautausmaa on ympäristöstään aidalla, muurilla tai muulla tavalla erotettu ja merkitty hautapaikka, jonne on haudattu vainajia yksittäisiin tai yhteisiin hautoihin1). Se on yleensä perustettu ruumiiden hautaamiseen sopivalle, helposti kaivettavalle ja sadevettä hyvin läpäisevälle hiekkaiselle ja tasaiselle maalle.

Hautausmaa on usein kirkon tai muun kirkollisen rakennuksen yhteydessä. Kirkon yhteydessä olevaa hautausmaata kutsutaan kirkkomaaksi ja kirkkotarhaksi. Lisäksi on kirkollisista rakennuksista erillään sijaitsevia hautausmaita.2) Maaseudulla hautausmaa on käytöstä jäämisen jälkeen voinut metsittyä ja kasvaa umpeen, joten sitä voi olla vaikea havaita maastossa. Kaupungissa käytöstä jäänyt hautausmaa voi olla puistona tai muuna viheralueena, mutta myös katu- tai torialueella.

Hautausmaalla voi olla erilaisia rakennelmia, kuten esimerkiksi aitojen, hautakappeleiden ja porttien jäännöksiä. Haudoilla on usein puisia, metallisia ja/tai kivisiä muistomerkkejä. Maanpinnalla voi näkyä pitkänomaisia ja soikeita eri kokoisia painanteita ruumishautauksien kohdalla. Lisäksi saattaa näkyä kuoppia, jotka ovat syntyneet hautakammioiden lahoamisen ja romahtamisen vuoksi. Hautausmailla voi olla myös erilaisten rakennusten perustuksien jäännöksiä ja tukikiviä.3)

Historia ja käyttö

Vanhimmat hautausmaat Suomen alueella ovat keskiajalta. Keskiaikaiset kalmistot ovat kirkon yhteyteen tai muualle perustettuja hauta-alueita, joihin lukeutuvat muun muassa ortodoksiset ja katolilaiset kyläkalmistot. Joillakin paikoilla hautaaminen jatkui jo esihistoriallisen ajan puolella syntyneisiin kalmistoihin.

Kirkkoja ympäröivien hautausmaiden lisäksi hautauksia tehtiin kirkkotilaan ja kirkkojen lattian alle keskiajalta 1800-luvulle. Kirkkotilan ja kirkonlattian alaisten kirkkohautojen aluetta ei kuitenkaan yleensä tulkita hautausmaaksi4).

Hautaaminen keskittyi 1600-lukuun mennessä kirkkojen ja kirkollisten rakennusten yhteydessä oleville hautausmaille. Kuitenkin niiden rinnalla käytössä oli varsinaisten kirkkomaiden ulkopuolella olevia hautausmaita. Esimerkiksi hautasaaria käytettiin väliaikaisen hautaamisen lisäksi myös pysyvinä hautausmaina.

Tautiepidemioiden ja taistelujen sekä sairaaloiden ja parantoloiden yhteyteen perustettiin myös erillisiä hautausmaita. Lisäksi niitä perustettiin armeijan leiri-, varuskunta- ja taistelupaikkojen yhteyteen niin mantereella kuin saaristossa. 5) Erillisiä hautausmaita perustettiin myös yksityisten maanomistajien maille mm. omistajasukujen ja muun väen hauta-alueiksi ainakin 1700-luvulta alkaen. Jotkut näistä yksityisistä hautausmaista voivat olla edelleen käytössä.

1800-luvun lopulta alkaen seurakunnat alkoivat perustaa kirkoista erillään olevia hautausmaita, sillä lainsäädännön mukaan hautausmaa ei saanut sijaita asutuksen välittömässä läheisyydessä. Vanhojen hautausmaiden käytöstä luovuttiin joksikin aikaa, kunnes 1900-luvulla moniin alettiin haudata uudestaan. 6)

Hautausmaat ovat olleet usein käytössä pitkään. Sen vuoksi yksittäiset hautaukset ovat sekoittuneet toisiinsa ja niiden ikää on vaikea luotettavasti määrittää. Lisäksi kirkkojen, hautakammioiden ja -kappelien rakentaminen on sekoittanut maaperän kerrostumia ja hautauksia. Hautausmaa on voitu myös tehdä tai laajentaa pellolle tai aiemmin asutulle paikalle. Tällöin maaperästä voi löytyä myös eri-ikäisen asutuksen ja viljelyn merkkejä.

Ajoitus

Hautausmaat ajoittuvat keskiajalta (1100/1300 – 1520 jaa.) nykypäivään.

Levintä

Suomen alueella on erilaisia hautausmaita kaupungeissa ja maaseudulla sekä mantereella että saaristossa.

Suojelustatus

Muinaismuistolain mukaan kaikki esihistorialliset haudat ja kalmistot ovat rauhoitettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä. Lisäksi rauhoitettuja ovat muinaiset hautapaikat, jotka eivät ole seurakunnan hoidossa olevalla hautausmaalla (ks. tarkemmin Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu, sivu 71-81). Kaikkia hautausmaita koskee rikoslain (39/1889) hautarauha.

Lähteet

Gardberg, C. J. 2003. Maan poveen: Suomen luterilaiset hautausmaat, kirkkomaat ja haudat. Schildts, Söderströms.
Hautaustoimilaki 457/2003. https://www.finlex.fi/fi/. 12.6.2018
Knapas, Terttu (toim.) 2003a. Hautamuistomerkkien hoito. Museovirasto.
Knapas, Terttu 2015. Hautausmaiden kulttuurihistoriaa. Julkaisussa Tuominen, Laura (toim.): Hautausmaiden inventointiopas. Museoviraston oppaita ja ohjeita 13.
Laurasvaara, Raimo 2003. Evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien hautausmaa-alan nimikkeistö. http://shk.fi/wp-content/uploads/2014/01/hautausmaa_alan_nimikkeet.pdf. 12.6.2018
Muinaismuistolaki 295/1963 https://www.finlex.fi/fi/. 12.6.2018
Niukkanen, Marianna 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3. https://www.museovirasto.fi/uploads/Meista/Julkaisut/hist-ajan-muinaisjaannokset.pdf
Rikoslaki 39/1889 https://www.finlex.fi/fi/. 12.6.2018
Wirkkala, Ilmari 1945. Suomen hautausmaiden historia. WSOY, Porvoo.

Muu kirjallisuus

Blomstedt, Yrjö. 1977. Upplannin maakuntalaki. Kirkkokaari. Julkaisussa Huitu, Marketta & Riska, Tove (toim.): Codex Aboensis. Turun käsikirjoitus, Kommentaarit ja suomennokset: 138–145. Koneen Säätiö, Helsinki.
Heng, Bey 1994. Hautausmaat arkipäivän asioina. Kirjaneliö, Helsinki.
Kero, Esa & Taskinen, Juha 2001. Hautausmaa. Rakennusalan kustantajat, Kustantajat Sarmala.
Knapas, Terttu (toim.) 2003b. Kirkkojen hoito ja restaurointi. Museovirasto.
Lempiäinen, Pentti & Nickels, Brita 1990. Viimeiset leposijamme: hautausmaat ja hautamuistomerkit. SLEY-kirjat, Helsinki.
Lindgren, Liisa 2009. Memoria. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 121.
Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry 1990. Hautauskulttuuri Suomessa. Suomen hautaustoimistoliiton 50-vuotisjuhlakirja. Jyväskylä.

Viitteet

1) Laurasvaara 2003: 4, 6–7
2) Knapas 2015: 7–8
3) Niukkanen 2009: 74–75
4) vrt. Muinaismuistolaki (295/1963): luku 2, kohta 6; Niukkanen 2009: 71, 73–74
5) Niukkanen 2009: 88–89, 71
6) Knapas 2003a: 7
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/hautausmaa.txt · Viimeksi muutettu: 2022/09/29 21:47 / Helena Ranta