Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:kullanhuuhdontapaikka


Kullanhuuhdontapaikka

Määritelmä

Alue, jossa on harjoitettu kullanhuuhdontaa

Kuvaus

Kullanhuuhdontapaikoilla on useimmiten runsaasti erilaisia jäännöksiä varsinaisesta huuhdontatoiminnasta sekä siihen liittyvästä asutuksesta. Kullanhuuhdonnasta kertovat esim. padot, kaivannot ja huuhdontakasat sekä vesirännien, koneiden ja työvälineiden jäännökset. Asutuksen jälkiä ovat muun muassa kämpänpohjat ja erilaisten muiden rakennuksien jäännökset. Kullanhuuhdontapaikoilla voi myös olla jäljellä valtausten rajapyykkejä.1)

Historia ja käyttö

Historiallisten lähteiden ensimmäiset maininnat Lapista löytyneestä kullasta ovat peräisin 1500-luvulta, mutta tiedot ovat varsin epämääräisiä ja niiden totuudenperää voidaan kyseenalaistaa. Mahdollisesta löytöpaikasta ei myöskään ole sen tarkempaa tietoa.2)

Suomen ensimmäiset varmat kultalöydöt ovat 1800-luvulla. Pieniä kultalöytöjä tehtiin jo 1830- ja 1840-luvulla Keminmaalla ja Kuusamossa sekä 1860-luvulla Tenojoella, mutta esiintymät olivat varsin vaatimattomia. Mittavampia kultaesiintymiä löytyi lopulta 1860-luvun lopulla Ivalojoen varrelta. Ne johtivat vuosien 1870–1872 kultaryntäykseen. Vuonna 1873 Palsinojalta löytyi merkittävä kultaesiintymä ja vuonna 1879 Sotajoelta. Ivalon lisäksi kultaa huuhdottiin paljon Tolosjoen itäpuolella Laanilassa. Sieltä oli löytynyt kultaa vuonna 1887. Perinteisen kullanhuuhdonnan ohella Ivalon ja Laanilan kulta-alueilla alettiin harjoittaa koneellista huuhdontaa 1920-luvulla, kun Oy Ivalojoki Ab ja Oy Lapin Kulta aloittivat toimintansa. Molemmat yritykset velkaantuivat pian ja niiden toiminta loppui jo muutaman vuoden kuluttua.3)

Tankavaarasta löytyi vuonna 1934 rikas kultaesiintymä, joka johti vilkkaaseen kullanhuuhdontaan. Lemmenjoelta kultaa oli löytynyt jo 1900-luvun alussa, mutta epäonnistuneet koehuuhdonnat ja kullanetsinnät seuraavilla vuosikymmenillä tappoivat uskon Lemmenjoen kultaan. Uusia löytöjä saatiin kuitenkin vuonna 1945, mikä jälkeen kultaa on huuhdottu alueella aktiivisesti.4)

Kullanhuuhdonnassa maa-aines lapioitiin ensin ränneihin, joita pitkin johdettiin vettä. Rännissä vesi vei suurimman osa maa-aineista mennessään, mutta raskaat kultahituset jäivät rännin pohjaan. Rännin pohjalle kertynyt kullansekainen sora huuhdottiin rautavaskoolissa. Mikäli kullanhuuhdontapaikalla ei ollut saatavilla juoksevaa vettä soraa voitiin myös huuhtoa isoissa kaukaloissa. Jokien matalikkoihin voitiin myös tehdä kivisiä aitauksia, joita pumpattiin kuiviksi ja huuhdottiin pohjan hienompi maa-aines.5)

Ajoitus

1800–1900-luku

Levintä

Pohjois-Suomi

Suojelustatus

Vähintään noin sata vuotta vanhat (ohjeellinen ikäraja) kullanhuuhdontaan liittyvät rakennelmat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu, sivu 48.

Lähteet

Heinäaho, Heli & Mattila, Hanna & Syrjänen, Inkeri & Launonen, Kauko (toim.) 2012. Kultajoki kertoo: julkaisu Kultamuseon suorittamista tutkimus-, inventointi- ja entisöintitöistä Ivalojoella 1975–2010. Kultamuseon julkaisuja 32. Tankavaara: Kultamuseosäätiö.
Hirviniemi, Helena & Kaltiainen, Pirjo & Haavikko, Jari & Mustakallio, Marja & Bonsdorff, Margareta von 1982. Ivalojoki, Sotajoki, Palsioja: mittauspiirustuksia kullankaivajien rakennuksista ja rakennelmista. Oulun yliopisto ja Kultamuseo.
Niukkanen, Marianna 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset: tunnistaminen ja suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3. Museovirasto, Helsinki.
Stigzelius, Herman 1986. Kultakuume: Lapin kullan historia. Suomen matkailuliitto, Helsinki.

Muu kirjallisuus

Viitteet

1) Heinäaho et al. 2012; Hirviniemi et al. 1982; Niukkanen 2009: 48
2) Stigzelius 1986: 9–10
3) Stigzelius 1986: 12–164
4) Stigzelius 1986: 175–207
5) Niukkanen 2009: 47
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/kullanhuuhdontapaikka.txt · Viimeksi muutettu: 2020/10/19 11:54 / Helena Ranta