Seuraavat sivut on liitetty tähän teemaan:

Arkeologinen tutkimus on Suomessa toistaiseksi keskittynyt valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviin yleisiin teihin. Maaseudun kylien sisäistä reitistöä on toistaiseksi selvitetty varsin vähän arkeologisesti. Tällä hetkellä kylien teitä ja polkuja ei yleensä edes inventoida kattavasti.

Pääosa maaseudun historiallisten kylien teistä ja -poluista on edelleen tavalla toisella olemassa. Osa on yleisessä käytössä asfaltti- ja hiekkateinä ja osa taas pelkkiä peltojen ja niittyjen laitojen sekä metsien polkuja. Sarkajaon purkamisen ja tonttimaiden autioitumisen myötä vanhoja teitä ja polkuja on myös raivattu pelloiksi tai ne ovat kasvaneet umpeen.

Käytöstä jääneet tiet erottuvat ympäristöstään usein kasvillisuuden peittäminä penkkoina, joiden päällä kulkee polku ja laidoilla näkyy joskus matalat ojat. Rinteillä kulkevia tiet saattavat erottua keinotekoisina terasseina. Lisäksi kosteikkokohtia on saatettu vahvistaa tuomalla paikalle luonnonkiviä tai puita. Pelloiksi raivatut tiet eivät erotu maastossa. Suomesta tunnetaan myös joitakin yksittäisiä esimerkkejä ns. hålväg eli solateistä, joissa kulkeminen on kuluttanut maahan ojamaisen poikkileikkaukseltaan u-tai v:tä muistuttavan uran.

Kylän vanhan kulkureittiverkoston rekonstruktio saattaa auttaa arkeologisten kohteiden paikantamisessa. On muistettava, että kyläläiset ovat liikkuneet näitä reittejä pitkin töihin ja takaisin kotiin.