Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:sotilasleiri


Sotilasleiri

Määritelmä

sotilaiden tilapäiseen majoittumiseen käyttämä alue

Kuvaus

Sotilasleirien tunnistaminen on tavallisesti vaikeaa. Sotilasleirejä on merkitty sotilaskarttoihin, mutta suuresta osasta Suomen sotilasleirejä ei ole säilynyt yhtään kirjallista aikalaisdokumenttia. Ainoa vihje siitä, että kyseessä saattaisi olla leiripaikka, on tieto sotaväen oleskelusta paikkakunnalla.

Sotilasleirit sijaitsevat maa- ja vesikulkuväylien varrella, metsissä ja saarilla. Ne erottuvat maastossa kiviuuneina sekä majanpohjina ja -kuoppina. Erilaisia majan jäännöksiä ja kiviuuneja saattaa olla samalla paikalla kymmenittäin.

Majanpohjat ovat isojen maakivien edustalla tai kallioseinämien vierellä olevia pohjakaavaltaan nelikulmaisia tai soikeita, pienistä lohko- ja luonnonkivistä ladottuja kehiä (vrt. tomtning). Kehien koot vaihtelevat. Suurimmat ovat noin 4 x 2 metrin ja pienimmät vain 1 x 2 metrin laajuisia. Kehissä on kiviä päällekkäin yhdestä neljään kerrokseen. Ison maakiven ja kivikehän varaan on tehty katto telttakankaasta, oksista tai risuista.

Maakiven toisella puolella, vastapäätä majanpohjaa, on usein ruuan valmistukseen käytetty kiviuuni eli ns. ryssänuuni. Kiviuuni on lämmittänyt maakiven ja siten samalla myös majan.1) Yksittäisen kiviuunin tulkitsemiseen leiripaikaksi on syytä suhtautua kriittisesti. Yksinkertaisia ja tilapäisiä uuneja ovat voineet rannikolle rakentaa sotilaiden sijasta esimerkiksi huonojen kelien yllättämät tai tuulta purjeisiin odottaneet kalastajat ja merimiehet.

Majakuopat ovat muodoltaan pyöreitä, neliöitä ja suorakaiteita. Maakuoppien koot ja syvyydet vaihtelevat. Pienimmät kuopat ovat halkaisijaltaan 1,5 metriä ja suurimmat viisikin metriä2).

Historia ja käyttö

Suomessa olevia sotilasleirejä ei ole tutkittu järjestelmällisesti. Historiallisessa lähdeaineistossa esiintyvien leirien määrästä ja laadusta ei ole tällä hetkellä mitään käsitystä. Varhaisimmat tiedot sotaväen käyttämistä leiripaikoista ovat kuitenkin jo 1300-luvulta eli ajalta, jolta Itämaata koskevaa yksityiskohtaisempaa kirjallista lähdeaineistoa on säilynyt.3)

Leiripaikkoja on usein maa- ja vesikulkureittien varrella sijaitsevien sotilaallisesti merkittävien kohteiden, kuten linnakkeiden (ks. skanssi ja bastionilinnoitus), satamien, siltojen, kanavien tai rajojen, luona. Sotilasleirin määritelmä on melko väljä. Ääripäitä ovat muutaman tunnin käytössä olleet levähdyspaikat ja pitkäkestoisten operaatioiden tukikohdiksi tarkoitetut linnoitetut leirit. Kulloisenkin leirin ulkomuotoon ovat vaikuttaneet ennen kaikkea valitun paikan topografia ja leirin tarkoitus. Maastossa saattaa olla muistona leirielämästä uuneja, tulisijoja, majanpohjia ja maakuoppia. Toisaalta sotaväki on jo pelkästään säännönmukaisuuteen pyrkivistä tiukoista ohjesäännöistä johtuen perustanut telttakylänsä mielellään niityille ja pelloille, ja maanpäälliset merkit ovat siten voineet kadota viljelyn yhteydessä jopa jo saman vuoden aikana.4)

Ajoitus

Keskiaika–nykyaika

Levintä

Koko Suomi

Suojelustatus

Vähintään noin sadan vuoden ikäiset (ohjeellinen ikäraja) sotilasleirien jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Lähteet

Kauppi, Ulla-Riitta & Suhonen, V.-P. 2011. Kymijoen rajalinjan pikkulinnakkeet. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 276–295. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Niukkanen, Marianna 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3.
Suhonen, V.-P. 2007. På bara marken måste soldaterna ligga: strödda iakttagelser från militärlager under 1700-talet. Julkaisussa Arkeologia Suomessa 2003–2004: 33–44. Museovirasto, Helsinki.

Muu kirjallisuus

Viitteet

1) Kauppi & Suhonen 2011: 281
2) Kauppi & Suhonen 2011: 285
3) , 4) Suhonen 2007
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/sotilasleiri.txt · Viimeksi muutettu: 2022/09/01 12:56 / Helena Ranta