puolustusta varten bastionijärjestelmää noudattaen linnoitettu alue

Tuliaseiden yleistyminen 1400- ja 1500-luvuilla teki keskiaikaiset muureilla ja torneilla varustetut linnat vanhentuneiksi. Uudessa bastionijärjestelmässä pyrittiin luomaan linnoitukselle pohjakaava, jonka avulla se pystyi hallitsemaan sekä linnoitusta että sen ympäristöä.¹⁾ Bastionijärjestelmän ihannelinnoituksen perusmuoto oli aluksi kaavamainen ympyrä, jonka päälle asetettiin säännöllinen geometrinen muoto, kuten kaksi lomittain ollutta neliötä. Lopputuloksena oli kahdeksasta bastionista koostunut pohjakaavaltaan tähtimäinen linnoitusmuuri. Linnoituksen ulkopuolelle kaivettiin muurin muotoa noudattanut vallihauta, jonka ulkosivulle tehtiin etuvarustukseksi matala vallirintama.²⁾

Bastionin puolustus perustui tykistöön ja linnoituksen monimutkaiseen geometriseen muotoon. Varustukset porrastettiin niin, että etumaiset varustukset eli etuluiska ja vallihauta suojasivat taaempia varustuksia vihollisen suoralta tykkitulelta ja estivät muurien murtoyritykset. Etuvarustusten eli etuluiskan ja vallihaudan avulla päämuurista saatiin tarpeeksi korkea, jotta voitiin estää vihollisen suorat rynnäköt. Bastionijärjestelmän toisena lähtökohtana oli sivustasuojaus, linnoitteen tähtimäisen muodon ansiosta jokaista linnoitteen edustaa voitiin suojata viereisistä varustuksista.³⁾

Suomen varsinaiset bastionilinnoitukset tunnetaan maanpäällisiltä osiltaan hyvin; lähes jokaisesta on saatavissa sekä oman aikansa että modernit tarkat mittauspiirrokset. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki maamme bastionilinnoitukset on kunnostettu jo 1900-luvulla, ainoastaan Savitaipaleen Järvitaipale ja Kouvolan Anjalan Liikkala ovat säilyneet ”koskemattomina”. Varsinaisia arkeologisia tutkimuksia ja dokumentointeja on tehty bastionilinnoitusten restaurointitöiden yhteydessä vasta 2000-luvulla⁴⁾. Tutkimuksissa on linnoitusrakenteiden ohella saatu runsaasti tietoa myös elämästä linnoituksissa. Lisäksi maan alta on löydetty jo tuhoutuneiksi luultuja linnoitteita (esim. Haminan Helsingin bastioni 2008).

Uusien bastionilinnoitusten löytyminen Suomesta on epätodennäköistä. Maastossa voi kuitenkin olla pienempiä varustuksia, skansseja, joissa on hyödynnetty edellä kuvattua bastionijärjestelmää.

Bastionijärjestelmä saapui Suomeen lännestä Ruotsin ja idästä Venäjän kautta. Kehitys sai alkunsa 1500-luvulla käydyistä Vaasa-suvun ja Moskovan välisistä sodista. Ruotsiin perustettiin linnoitusten suunnittelusta, rakennuttamisesta ja kunnossapidosta vastannut keskusvirasto, linnoituskonttori (kungliga fortifikationen).⁵⁾

Käkisalmesta tuli uuden linnoitustaidon ensimmäinen edustaja Suomessa, kun ruotsalaiset aloittivat kaupungin linnoittamisen ja kaupunkiin rakennettiin kaupunkisaari, mantereella oleva esikaupunki ja linnoitus, joka käsitti kolme bastionia. Myös Viipurin puolustusta parannettiin 1500-luvun lopulla rakentamalla kaupunginmuuriin Vesiportin ja Uudenportin bastionit korvaamaan paikoilla aiemmin seisoneet tornit. Viipurin etuvarustukset saivat uudistuksissa bastionimaiset lisät. Lisäksi Viipurin puolustusta parannettiin rakentamalla kaupunginmuurin itäpuolelle rintama, joka koostui kahdesta bastionista, niitä yhdistävistä kurtiinimuureista ja niiden eteen sijoitetusta ravelliinista.⁶⁾

Vuonna 1710 Venäjän armeija valtasi Viipurin ja Käkisalmen ja tämän jälkeen venäläiset alkoivat kehittää Viipuria uudenaikaiseksi bastionilinnoituskaupungiksi Pietarin suojaksi. Viipurin linnan länsipuolelle Siikaniemeen rakennettiin uusi maastoon mukautettu bastionilinnoitus ja ruotsalaisten rakentamat itään suunnatut bastionit jäivät taaemmiksi vallituksiksi.⁷⁾

Ruotsi tarvitsi uusia linnoitteita kaakkoisrajan turvaksi menetettyään suurvalta-asemansa Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 ja luovutettuaan Viipurin ja Käkisalmen linnoitukset Venäjälle. Axel Löwenin ehdotusten mukaisesti itärajalle päätettiin perustaa Haminan ja Lappeenrannan linnoituskaupungit, joihin kumpaankin rakennettiin kaupunkeja suojaava bastionirintama.⁸⁾

Ruotsi käynnisti vuonna 1741 Venäjää vastaan hätäisesti valmistellun sodan ja vuonna 1743 solmitussa Turun rauhassa valtakuntien välinen rajalinja siirtyi Kymijoen läntiseen haaraan ja halkaisi Saimaan. Venäjä alkoi kehittää valtaamiaan Haminaa, Lappeenrantaa ja Savonlinnaa omiksi varuskunnikseen. Haminan ja Lappeenrannan linnoitukset saivat nyt kivimuurein vahvistetut bastionirintamat, joiden puolustuksen painopiste oli länttä kohti.⁹⁾

Ruotsin oli järjestettävä oma puolustuksensa uudelleen, joten Helsingin edustalle perustettiin vuonna 1747 Sveaborgin eli Suomenlinnan laivastotukikohta päälinnoitukseksi. Idemmäs, lähempänä rajaa sijaitsevaan Degerbyhyn (nyk. Loviisaan) päätettiin sijoittaa Svartholman merilinnoituksesta ja mantereella Suurta rantatietä vartioineesta maalinnoituksesta koostunut kaksoislinnoitus. Myös länteen Hankoniemen edustan luodoille suunniteltiin samaan aikaan rakennettavaksi pieniä linnakkeita.¹⁰⁾

Kustaa III:n valtaannousu 1771 antoi Venäjälle syyn varautua uuteen revanssisotaan. Salpausselän harjua pitkin Lappeenrantaan ja sieltä edelleen Viipuriin ja Pietariin johtaneen ylisen Viipurintien varteen Luumäelle perustettiin vuonna 1773 Taavetin linnoituskaupunki. Bastionikehä muodosti säännöllisen ympyrän, jonka sisään rakennettiin ruutukaavaa noudattanut varuskuntakaupunki.¹¹⁾ Myös Haminan, Lappeenrannan ja Olavinlinnan linnoituksia vahvistettiin.¹²⁾

Ruotsi yritti vuosina 1788–90 käydyn sodan aikana vallata takaisin Uudenkaupungin ja Turun rauhoissa menettämänsä Kaakkois-Suomen. Tämä ns. Kustaan sota päättyi vuonna 1790 Värälän rauhaan ilman alueluovutuksia. Toistuvat revanssiyritykset saivat kuitenkin aikaan sen, että Pietarin suojattiin kolmiportaisella linnoitusvyöhykkeellä. Ensimmäiseen linnoitusvyöhykkeeseen kuuluivat Viipuri, Pähkinänlinna, Käkisalmi ja Kronstadt ja toiseen Hamina, Taavetti ja Lappeenranta. Haminan ja Lappeenrannan linnoituksia vahvistettiin harmaakivimuurein ja etuvarustuksin. Myös Viipurin, Käkisalmen ja Taavetin puolustustehoa parannettiin.¹³⁾

Uloimpaan puolustusketjuun kuuluneen Olavinlinnan tykkitorneja kohotettiin ja linnan ympärille rakennettiin bastionirintama. Uusina linnoituksina uloimpaan vyöhykkeeseen rakennettiin nykyisen Kotkan kaupungin paikalle Ruotsinsalmen satama ja merilinnoitus, Ruotsinsalmen pohjoispuolelle Kyminlinna, Viipurin ylisen tien varteen Utti, Anjalankoskelle Liikkala sekä Savitaipaleelle Järvitaipale ja Kärnäkoski.

Kotkansaarella sijainnut Ruotsinsalmi oli sekä varuskunta että sotasatama, ja linnoitukseen kuului parikymmentä lähisaaristossa sijainnutta linnaketta. Kyminlinna, Utti, Liikkala ja Järvitaipale olivat kaavamaisen ja symmetrisen bastionijärjestelmän mukaisesti toteutettuja vartiolinnakkeita. Saimaan vesialueen rajan vartiointia varten rakennettu Kärnäkoski oli sen sijaan maaston muotoja noudattava ja epäsymmetrinen.

Asejärjestelmien kehityksen johdosta bastionijärjestelmää alettiin pitää Etelä- ja Keski-Euroopassa vanhentuneena jo 1700-luvulla, ja se jäi pois käytöstä myös Suomessa 1800-luvun alkuun tultaessa. Alkoi lyhyeksi jäänyt kaponieerilinnoitusten aika.

Bastionimaisia piirteitä esiintyy jo 1500- ja 1600-lukujen linnoissa ja linnakkeissa. Kuitenkin 1700-luku on Suomessa varsinaista bastionilinnoitusten rakentamisen aikaa.

Suomenlahden rannikko; Kaakkois-Suomi.

Bastionilinnoitukset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Hakanpää, Päivi & Nordman, Johanna & Väisänen, Minna 2012. Savonlinna. Olavinlinnan vaiheiden mallinnusraportti. Keskiaika, ruotsalainen aika ja venäläinen aika. Museoviraston arkistossa.
Kauppi, Ulla-Riitta 2011. Eurooppalaista linnoitustaitoa Suomessa. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 24–41. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kauppi, Ulla-Riitta & Suhonen, V.-P. 2011a. Haminan ympyrälinnoitus. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 156–173. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kauppi, Ulla-Riitta & Suhonen V.-P. 2011b. Kouvolan Utin linnoitus. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 266–275. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kauppi, Ulla-Riitta & Suhonen V.-P. 2011c. Kouvolan Liikalan linnake. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 222–229. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kauppi, Ulla-Riitta & Suhonen, V.-P. 2011d. Savitaipaleen Järvitaipaleen linnoitus. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 230–237. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kauppi, Ulla-Riitta & Suhonen, V.-P. 2011e. Savitaipaleen Kärnäkosken linnoitus. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 228–251. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kauppi, Ulla-Riitta & Köngäs, Ulrika & Suhonen, V.-P. 2011c. Luumäen Taavetin linnoitus. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 252–265. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kauppi, Ulla-Riitta & Rosén, Helena & Suhonen, V.-P. & Ihatsu, Sanna 2011d. Kotkan maa- ja merilinnoitus. Kyminlinna ja Ruotsinsalmi. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 186–221. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Köngäs, Ulrika 2011. Luumäki, Taavetin linnoituksen inventointi ja kartoitus 4.5.–12.6.2009. Museoviraston arkistossa.
Laamanen, Matti & Suhonen, V.-P. 2011. Lappeenrannan linnoitus. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 156–173. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Peltonen, Karim 2011. Bastionijärjestelmä. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 26. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Peltonen, Karim & Suhonen, V.-P. 2011: Loviisan maalinnoitus ja Svartholma. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 126–155. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Rosén, Helena & Suhonen, V.-P. 2011. Sveaborg Viapori Suomenlinna. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 106–125. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Duffy, Christopher 1985. The Fortress in the Age of Vauban and Fredrick the Great 1660–1789. London.
Eimer, Gerhard 1961. Die Stadtplannung im schwedischen Östseereich 1600–1715. Lund.
af Hällström, Olof 1986. Sveaborg Viapori Suomenlinna. Rungstedt kust.
Kauppi, Ulla-Riitta 1993. Kymenlaakson linnoitustyöt taloudellisena vaikuttajana 1700–1800-lukujen taitteessa. Julkaisussa Lappalainen, Jussi T. (toim.): Kasarmin aidan kahden puolen. Kaksisataa vuotta suomalaista varuskuntayhteisöä. Suomen Historiallisen Seuran julkaisu. Historiallinen Arkisto 101. Helsinki.
Kauppi, Ulla-Riitta & Miltšik, Mihail 1993. Viipuri – Vanhan Suomen pääkaupunki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Knapas, Rainer 1979. Det civila och militära byggnadsväsendet i Gamla Finland. Taidehistorian lisensiaattitutkielma 1979. Helsingin yliopisto, Taidehistorian laitos.
Koskinen, Pekka 1986. Hämeen linnan renessanssi: linnoitustoiminta Hämeen linnassa 1777–1784. Tampere.
Laskovski, F. 1865. Materialyi dlja istori inzernernavo istkustva v Rossii III. Sankt Peterburg.
Munthe, Ludvig W:son et al. 1902–39. Kungliga Fortifikationens historia. Stockholm.
Sinisalo, Antero 1986. Olavinlinnan rakentamisen vaiheet suuresta Pohjan sodasta. Pyhän Olavin kilta.