Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:satama


Satama

Määritelmä

Alusten kiinnittymiseen ja ankkuroitumiseen tarkoitettu suojainen vesialue

Kuvaus

Satama on luonteeltaan pysyvä, usein asutuksen lähelle rantaan rakennettu alue, joka on sidoksissa vesiliikenteeseen. Satamaan liittyy usein kivisiä ja puisia rakenteita, kuten laitureita, aallonmurtajia sekä rakennuksia ja merimerkkejä. Sataman vesialuetta on saatettu ruopata syvemmäksi.

Arkeologisessa aineistossa satamasta kertovat suojarakenteiden lisäksi hylyt sekä kaupankäyntiin liittyvät arkeologiset löydöt kuten rakennusten pohjat sekä rakennusjäte kuten puu, tiili ja lasi. Lisäksi alusten korjaamisesta kertovat jäännökset, naulat, helat ym. metalliesineet sekä pajojen hiili- ja kuonajäte. Nykyisten kaupunkien lajentuessa satamat ovat suurelta osin jääneet rakennusten alle tai myöhemmän satamatoiminnan jalkoihin. Kauppasatamissa vanhat hylyt ovat yleinen arkeologinen todiste sataman iästä. 1800-luvulle ajoittuvia hylkyjä on tutkittu arkeologisesti esimerkiksi Porin Mäntyniemen satamassa1), Hangon Länsisatamassa2) ja Kemin Ajoksen satamassa3).

Painolastikivikot liittyvät erityisesti 1700- ja 1800-luvun kauppasatamiin. Aluksiin on niiden tasapainottamiseksi ladottu pohjalle painolastia, useimmiten kiviä. Kun alukseen otettiin sisään lastia, oli kiviä tyhjennettävä, jotta aluksen painopiste säilyisi oikeassa kohdassa. Kivet tyhjennettiin suunnitelmallisesti tiettyihin paikkoihin satamien lähistölle, jotta ne eivät kerääntyisi madaltamaan satamia tai kulkuväyliä. Näitä kivikoita löytyy edelleen suurten satamakaupunkien vesistöistä, esimerkiksi Helsingin Mustikkamaalta Isoisänsillan kupeesta4).

Saaristossa satamapaikat on joskus raivattu kivistä ja lohkareista vapaiksi rantautumispaikoiksi, jotka on rajattu matalin kivimuurein. Joskus rantakallioihin on isketty rautaisia kiinnitystappeja. Näissä paikoissa alukset on vedetty rantaan suojaan tai korjattaviksi ja satamapaikka on tarkoitettu lähinnä matalasyväyksisille veneille. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi Västerhamn Paraisilla5) sekä Båtskärsören ja Trutören6) Mustasaaressa.

Satamia ovat myös luonnonsatamat, ankkurointipaikat ja lastauspaikat. Luonnonsatamat ja ankkurointipaikat eivät välttämättä sisällä mitään rakennettuja elementtejä, vaan ne ovat syvävetisiä ja tuulelta suojaisia paikkoja, joissa on ollut mahdollista odottaa parempaa säätä tai suotuisaa tuulta. Luonnonsatamien yhteydessä on saattanut olla pysyväluonteista kauppaan tai muuhun kokoontumiseen liittyvää toimintaa, kuten Hiittisten Kyrksundetissa7). Ankkuripaikkojen rantakallioilta löytyy usein kalliohakkauksia, joita merimiehet tekivät ajanvietteeksi. Esimerkiksi Hangon Hauensuolen kallioon on tehty satoja hakkauksia 1500-luvulta lähtien8). Lastauspaikoilla myyntiin tarkoitettuja tuotteita voitiin siirtää alusten kyytiin. Lastauspaikat sijaitsivat usein kylien tai esimerkiksi kartanoiden ja tehtaiden lähellä9).

Historia ja käyttö

Satamia on ollut yhtä kauan kuin on ollut tarvetta alusten säilyttämiseen tai ankkurointiin. Suuria rahtialuksia on rakennettu Suomessa keskiajalta lähtien. Tällöin myös satamat laajenivat ja erikoistuivat erilaisille aluksille. Satamien kehittyminen on tiiviisti yhteydessä kaupankäynnin kansainvälistymiseen, yhteiskunnan urbanisoitumiseen sekä laivanrakennuksen kehitykseen. Näin ollen satamat ovat kehittyneet yhtä aikaa kaupunkien ja muun asutuksen leviämisen kanssa.

Esihistoriallisena aikana satamat olivat luonnonsatamia, joita ihmisen ei tarvinnut muokata suojaisiksi ja jotka lisäksi sijaitsivat suotuisten yhteyksien varrella. Tällaisissa paikoissa saatettiin kokoontua pitemmänkin matkan takaa esimerkiksi markkinoille.

Ajoitus

Suomesta ei tunneta varmoja kivi- tai pronssikautisia satamia, vaikka vesitse liikkuminen on varmasti ollut yleistä. Satamat ovat olleet luonnon paikkoja asutuksen lähellä. Alukset ovat olleet kevyitä ruuhia ja nahkaveneitä, joiden kiinnittyminen ei ole jättänyt pysyviä jälkiä. Varhaisimmat satamapaikat Suomessa ovat rautakautisia, jollaisiksi on esitetty muun muassa Hämeenlinnan Varikkoniemeä10) ja Kymijoen Merikoskea11). Lisäksi useimmat tunnetut rautakautiset/keskiaikaiset linnoitukset sijaitsevat vesistöjen äärellä, jolloin niiden yhteydessä sijaitsee myös satamapaikka kuten Porvoon Örnviksuddenissa12) ja Kemiönsaaren Högholmenilla13). Keskiajalla ja sen jälkeen kaikkien kaupunkien yhteydessä sekä rannikon linnojen ja linnoitusten yhteydessä sijaitsi suurempi satama.

Levintä

Satamapaikkoja ja satamia on sijainnut samoilla seuduilla kuin asutustakin niin meren rannikoilla kuin sisämaan järvien rannoilla. Ennen tieverkoston rakentamista veneet ja alukset olivat helpoin keino liikkua paikasta toiseen.

Suojelustatus

Vanhoihin merikarttoihin merkityt luonnonsatamat sekä käytöstä jääneet vanhat satamat ja lastauspaikat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä, mikäli rakenteita tai muita merkkejä paikan käytöstä on säilynyt.

Lähteet

Boström, Birger 1968. Hankoniemi. Vanhoja satamia ja kivipiirroksia. Hangon kaupunki.
Edgren, Torsten 1995. Kyrksundet i Hitis. Ett arkeologiskt forskningsprojekt kring en av ”det danska itinerariets” hamnar i sydvästra Finlands skärgård. Budkavlen 74/1995: 48–66.
Gestrin, Tryggve 1992. Mickelsörarna. Inventering av fornlämningarna 1992. Mikroliitti Oy. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
Heikkilä, Jukka & Salo, Eveliina 2012. Helsinki Isoisänniemi. Sompasaaren ja Mustikkamaan yhdistävän Isoisänsillan paikan ja sillan alittavan väylän arkeologinen vedenalaisinventointi. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
Leino, Minna 2013. Kemin Ajoksen Salem-hylky. Tarkastussukellus 2011. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
Schulz, Eeva-Liisa & Schulz, Hans-Peter 1993. Hämeenlinna Varikkoniemi - eine späteisenzeitliche-frühmittelalterliche Kernsiedlung in Häme. Die Ausgrabungen 1986–1990. Suomen Museo 1992: 41–85.
Tevali, Riikka 2010. Pori, Porin satama. Kallonlahden hylyn arkeologinen koekaivaus 31.5.–4.6.2010. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
Tevali, Riikka 2011. Pori, Mäntyluoto Kallonlahti. 1800-luvun hylyn arkeologinen kaivaus. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
Tevali, Riikka 2013. Mustasaari Grönvik. Hylyn vedenalaisarkeologinen tutkimus 16.–19.7.2013. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
Tevali, Riikka & Wallin, Immi & Hyttinen, Kari 2015. Hanko, Kuningattarenvuori. 1800-luvun hylyn meriarkeologinen kaivaus. SubZone Oy. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.

Muu kirjallisuus

Viitteet

1) Tevali 2010, 2011
2) Tevali 2015
3) Leino 2013
4) Heikkilä & Salo 2012
6) Gestrin 1992: 12, 32
7) Edgren 1995
8) Boström 1968
9) Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi Mustasaaren Grönvikenin vanhan lasiruukin satamapaikka (Tevali 2013) ja Espoon Espoonkartanon tiilitehtaan lastauspaikka Kallvikissa http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx: Kallvik Magasinudden
10) Schulz & Schulz 1993
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/satama.txt · Viimeksi muutettu: 2023/01/25 13:44 / Veli-Pekka Suhonen