Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:kalliohakkaus


Kalliohakkaus

Määritelmä

kallioon tai kiveen hakkaamalla, uurtamalla tai kaivertamalla tehty kuvio

Kuvaus

Tyypillisimmät kalliohakkausten aiheet ovat nimikirjaimia ja vuosilukuja. Kirjainten ja numeroiden lisäksi kiveen on hakattu esimerkiksi aurinkokelloja, kompassiruusuja, yksinkertaisia rengaskuvioita, laiva-aiheita ja vaakunoita. Tällaisilla hakkauksilla on tyypillisesti haluttu ikuistaa jokin tietty tapahtuma tai merkitä muistiin tärkeä päivämäärä. Suurissa maakivissä keskellä metsää olevat kuviot ovat yleensä historiallisen ajan rajamerkintöjä, tällaisina on käytetty erityisesti ratasristejä.

Kuvioiden koko vaihtelee muutamista senteistä kymmenien senttimetrien tai jopa metrin kokoisiin yksittäisiin hakkauksiin. Hakkaukset voivat olla yksittäin tai laajemmissa ryhmissä. Tyypillisiä sijaintipaikkoja ovat vesistöjen äärellä olevat sileät rantakalliot, korkeiden kallioiden laet tai yksittäiset suuret maakivet.

Kalliohakkauksia nimitetään myös kaiverruksiksi tai kalliopiirroksiksi.

Historia ja käyttö

Suomessa kaikki tunnetut hakkaukset ajoittuvat historialliselle ajalle, vaikka Suomen itä- ja länsipuolelta tunnetaan myös esihistoriallisia kalliopiirroksia. Hakkauksia tehtiin ajanvietteeksi, kun rannikolla tai saaristossa jouduttiin viipymään pitempään parempaa säätä odottaessa tai sotatoimien aikana. Hakkauksia tekivät tällöin merimiehet ja sotilaat. Ajanvietteeksi tehtyjä hakkauksia löytyy mm. Kemiönsaaren Mölnholmenista1), Paraisten Tammortista2) sekä Hangon Hauensuolen luonnonsatamasta3).

Hakkauksia tehtiin myös ammatin harjoittamiseen liittyen, kuten Kouvolan Oravalan pihtikuvio4), jonka tekijäksi mainitaan perimätiedossa kylän seppä Orava-Matti. Erityisesti merenkulkuun liittyvät hakkaukset ovat yleisiä. Laivakuvioita tehtiin veneiden veistämisen tai kalastuksen yhteydessä, kuten Haminan Ulko-Tammion rantakallioiden hakkaukset5), joissa laivan lisäksi on kuvattu jatulintarha sekä useita nimiä ja vuosilukuja. Luoto toimi saarelaisten kalastuspaikkana vuosisatojen ajan. Toisaalta laivahakkauksia on tehty uponneiden laivojen tai hukkuneiden muistomerkeiksi. Merenkulkijat käyttivät kivikompassien lisäksi kallioon hakattuja kompassiruusuja sekä aurinkokelloja.

Erityisen ryhmän muodostavat hallitsijoiden vierailujen muistoksi tehdyt hakkaukset, vanhimpana ehkä Paraisten Skorvlotin hakkaus6), jonka kerrotaan liittyvän Kaarle-herttua vierailuun vuonna 1599. Myöhemmin Kustaa III:n vierailut ikuistettiin kiveen Paraisten Näsuddenilla sekä Virolahden Suur-Pisin saarella ja Venäjän vallan aikana tsaarien ja tsaarittarien vierailuista tehtiin useita hakkauksia.

Viranomaisten tekemiä hakkauksia ovat esimerkiksi valtakunnan, maakuntien tai kylien rajamerkit. Viranomaisten tekemiin hakkauksiin lasketaan myös ns. Struven ketjun pisteet, jotka ovat 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla tehdyn astemittausketjun mittapisteitä. Ketju ulottuu Jäämereltä Mustallemerelle ja Suomessa ketjun 265 pisteestä sijaitsee 83 kappaletta 7). Ketju on lisätty Unescon maailmanperintöluetteloon. Vedenkorkeusmerkkejä sisävesi- ja merenrantakallioihin tekivät niin viranomaiset kuin yksityishenkilötkin.

Tunnetuimpia hakkauskallioita Suomessa ovat Hangon Hauensuolen luonnonsatama, Porin Tyltyn piirroskallio sekä Ulko-Tammion kalliot.

Ajoitus

Suurin osa tunnetuista hakkauksista ajoittuu 1800- ja 1900-luvuille. Historiallisen ajan hakkaukset on usein helppo ajoittaa, sillä niiden yhteyteen on tyypillisesti hakattu vuosiluku tai päivämäärä tai hakkaukset viittaavat tunnettuihin tapahtumiin. Paikoissa, joissa hakkauksia on useita, niitä on saatettu tehdä vuosisatojen ajan. Vanhimmat kalliohakkaukset ajoittuvat myöhäiselle keskiajalle 1500-luvulle. Vanhimpia hakkauksia tunnetaan Hangon Hauensuolen lisäksi Porin Tyltystä. Jämsän Rotkojärven rajamerkin8) ratasristi tunnetaan historiallisissa lähteissä jo vuonna 1449. Ratasristejä voidaan pitää vanhimpina hakkauksina, niiden esikuvat Skandinaviassa ajoittuvat pronssikaudelle. Meillä ne todennäköisesti ovat kuitenkin varhaisintaan keskiaikaisia, kuten Pihtiputaan Sahinniemessä joenrannan maakivessä oleva ratasristi9), josta on tietoa vanhoissa rajaluetteloissa.

Hakkauksia tehdään edelleen etenkin paikkoihin, joissa ihmiset viettävät vapaa-aikaa.

Levintä

Historiallisen ajan kalliohakkauksia löytyy koko maasta. Erityisen paljon niitä on rannikoiden sileissä rantakallioissa. Lapissa kalliokaiverruksia on vähemmän ja ne liittyvät usein viime sotiin ja ovat yleensä tiemerkintöjä.

Suojelustatus

Vanhat uskomuksellisissa tarkoituksissa tehdyt hakkaukset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat myös yli 100 vuotta vanhat hakkaukset, joilla on yleistä ja jaettua merkitystä. Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu, sivu 111.

Lähteet

Muu kirjallisuus

Edgren, Torsten 2000. Gäddtarmen vid Hangö. Ett bildgalleri från historisk tid. Julkaisussa Edgren, Torsten & Taskinen, Helena (toim.): Ristad och målad. Aspekter på Nordisk bergkonst. Museovirasto.
Nummela, Johanna & Sarvas, Pekka & Taavitsainen, J.-P. 1979. Hällristningarna på Prästholmen – ett bidrag till Finlands medeltidshistoria. Historisk Tidskrift för Finland 64.
Raike, Eeva 2014. Reposaaren taidekalliot – Elävä kulttuuriperintökohde Selkämeren sylissä. Moni-ilmeinen merihistoria Julkaisussa Bergholm, Tapio & Mäenpää, Sari (toim.): Nautica Fennica 2013–2014: 27–47. Museovirasto.
Salo, Unto 1962. Tyltyn kalliopiirrosten arvoitus. Kotiseutu 53.
Weckman, Stig 1995. Sjöfaraminnen vid Pellinge sund – en gammal känd farled. Julkaisussa Nyländska ankarfästen. Lovisa.

Viitteet

You could leave a comment if you were logged in.
wiki/kalliohakkaus.txt · Viimeksi muutettu: 2022/08/29 15:39 / Helena Ranta