Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Ajankohtaista
Ohjeet
Seminaarit
Hankekuvaus
Tekijät
Yhteystiedot
Linkit
Artikkelit
Keskustelu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Aihealueet

Työkalut

wiki:hautalatomus


Hautalatomus

Määritelmä

Kivistä alkuperäiselle maanpinnalle tehty säännöllinen hautarakenne

Kuvaus

Hautalatomukset ovat maanpäällisiä ts. alkuperäiselle maanpinnalle tehtyjä säännöllisiä kivestä tehtyjä hautarakenteita. Tällaisia ovat esimerkiksi tarhat ja laivalatomukset. Latomuksia voidaan jakaa ryhmiin myös muodon perusteella, suorakaiteen muotoisiin, pyöreisiin ja pitkänmallisiin latomuksiin. Toisissa latomuksissa rakenteeseen kuuluu täytekiveys, mutta sisäosa voi olla myös kivetön.

Vanhin haudaksi tulkittu kivilatomus on löydetty Iin Keelaharjusta ja se ajoittuu kivikaudelle noin 4600 eaa. Kyseessä on noin 3,5 x 4 metrin kokoinen suorakaiteen muotoinen latomus, jossa kivien välit oli täytetty punamullalla.1) Myös esihistorian muilta periodeilta tunnetaan suorakaiteen muotoisia latomuksia niin Etelä- kuin Pohjois-Suomestakin.

Sekä pronssi- että varhaisrautakaudella on Itämeren piirissä, erityisesti Gotlannissa, rakennettu laivalatomuksia. Ne ovat laivan tai veneen muotoon tehtyjä kivirakennelmia, joiden päissä voi olla suuret pystykivet. Rakenteen koko vaihtelee: pituus voi olla muutamasta metristä jopa 60 metrin tienoille. Latomuksen sisään voi olla ladottuna tai kasattuna kiviä tai maata. Suomessa selviä laivalatomuksia on Ahvenanmaalla 2) ja mantereen puolella joitakin (esim. Kotkassa, Laitilassa ja Porissa) tulkinnaltaan epävarmoja 3).

Roomalaisaikaan liittyvät tarhat eli kivirakenteet, jotka ovat suorakaiteen muotoisia. Tarhat voivat olla yksittäisiä tai muodostaa tarhaketjun, jossa rakenteen yksi sivu on viereisen tarhan kanssa yhteinen. Tarharakenteiden yhteydessä on usein myös muunlaisia kivirakenteita ja tarhoja sisältyy erityyppisiin kalmistoihin.4)

Pyöreissä kivilatomuksissa on reunakehä, jonka sisällä voi olla täytekiveys, mutta tunnetaan myös keskeltä kivettömiä latomuksia. Yksi rautakaudelle ajoittuva erikoismuoto ovat nk. käräjä- tai tuomarinympyrät, jollainen on ehjänä säilynyt Euran Käräjämäellä. Käräjäympyröihin liittyy historialliselta ajalta peräisin oleva käsitys niiden funktiosta oikeudenkäyntipaikoina.5) Kyseessä on kuitenkin hautarakenne: Euran käräjäympyrän keskeltä löytyi kaksi merovingiaikaista palokuoppahautaa. Ruotsissa vastaavaa rakennetta kutsutaan nimellä domarring.6)

Historia ja käyttö

Hautalatomusten yhteyteen on tehty sekä poltto- että ruumishautauksia.

Ajoitus

Kivikausi – rautakausi

Levintä

Vaihtelee eri periodeilla (ks. alatyypit)

Suojelustatus

Esihistorialliset haudat ja kalmistot ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Lähteet

Asplund, Henrik 2008. Kymittæ. Sites, centrality and long-term settlement change in the Kemiönsaari region in SW Finland. Turun yliopiston julkaisuja. Annales universitatis Turkuensis. Sarja-ser. B. Humaniora. Osa Tom. 312. Turku.
Hiekkanen, Markus 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Julkaisussa Nilsson, Bertil (toim.): Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200: 271–379. Sällskapet Runica et Mediævalia. Stockholm.
Jansson, Henrik 2011. Burials at the End of Land – Maritime Burial Cairns and the Land-Use History of South-Western Uusimaa. Maritime Landscape in Change: Archaeological, Historical, Palaeoecological and Geological Studies on Western Uusimaa. Iskos 19: 117–151.
Kivikoski, Ella 1966. Suomen kiinteät muinaisjäännökset. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Tietolipas 43. Helsinki.
Laukkanen, Esa 2014. Kivi- ja pronssikauden rantoja ja kivilatomuksia niillä. Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogi. http://kulperi.blogspot.fi/2014/11/kivi-ja-pronssikauden-rantoja-ja.html
Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. Julkaisussa Suomen historia 1: 250–405. Espoo.
Mökkönen, Teemu 2013. Stone Setting Filled with Red Ochre from the Keelaharju Site, Northernmost Baltic Sea Region. A Stone Age Grave in the Context of North European Burial Traditions. Fennoscandia archaeologica XXX: 13–36.
Purhonen, Paula (toim.) 2001. Höyterin pronssikautiset hautaröykkiöt ja laivanmuotoiset latomukset. Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset: 122–124. Museovirasto.
Raninen, Sami & Wessman, Anna 2015. Rautakausi. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle: 213–365. Gaudeamus
Roslund, Curt 1995. The geometry and orientation of Scandinavian ship-settings. Fornvännen 90: 139–145.
Salo, Unto 1984. Pronssikausi ja rautakauden alku. Suomen historia 1: 98–249. Espoo.
Wehlin, Joakim 2013. Östersjöns skeppssättningar. Monument och mötesplatser under yngre bronsålder. GOTARC Series B, Gothenburg Archaeological Theses 59. Gothenburg.

Muu kirjallisuus

Hamari, Pirjo 1996. Suorakaiteen muotoiset kivilatomukset Pohjois-Suomessa. Julkaisussa Ranta, Helena (toim.), Kentältä poimittua 3. Museoviraston arkeologian osaston julkaisuja 6: 46–58. Museovirasto, Helsinki.

Viitteet

1) Mökkönen 2013
2) Kivikoski 1966: 57; Salo 1984: 132; Roslund 1995: 139; Wehlin 2013: 55–69
3) ks. esim. Purhonen 2001: 122–124
4) Kivikoski 1966: 44–46; Salo 1984: 202, 205–207; Raninen ja Wessman 2015: 239–240
5) Kivikoski 1966: 89–90
6) Lehtosalo-Hilander 1984: 284; Hiekkanen 2010: 305
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/hautalatomus.txt · Viimeksi muutettu: 2017/04/11 12:55 / Helena Ranta