merensaaristossa kalliolle tai maanpinnalle ilmansuuntien mukaisesti tehty kivilatomus

Kompassikiveykset ovat kalliolle tai maanpinnalle ladottuja kiveyksiä, joissa on 8, 16 tai 32 pää- ja väli-ilmansuuntien suuntaista kivistä ladottua haaraa. Kompassin keskustassa oleva kivi on usein muita suurempi.

Kivikompassit näyttävät liittyvän sekä kalastuspaikkoihin (etenkin Merenkurkussa) että rantautumispaikkoihin kuten satamapaikkoihin. Kompassikuvioita tunnetaan myös kallioon hakattuina kalastus- ja rantautumispaikkojen yhteydessä.

Kompassikuvion samankaltaisuus alusten kompassien kanssa on ilmeinen. Kehän osajako palautuu keskiaikaiseen 32-osaiseen piirujakoon, jota käytettiin suunnanmäärityksessä astejaon rinnalla vielä 1900-luvulla. Kiveysten ja kompassien osajakojen samankaltaisuuden perusteella onkin oletettu, että kiveykset on rakennettu aluksen kompassineulan avulla osoittamaan joko magneettista pohjoissuuntaa tai napapohjoisen suuntaa.

Kompassikiveysten tulkintalinjoja on ollut ainakin kaksi.

(1). Alusten kompassien epätarkkuuden kompensointi. Viimeistään 1500-luvulla oli todettu, että magneettinen deklinaatio eli eranto oli paikoin suureksi haitaksi alusten turvalliselle ohjailulle Suomen rannikolla. Deklinaation korjaamiseksi käytettiin 1600-luvulle asti kiinteitä korjauksia, ja on ajateltavissa, että deklinaatio olisi ainakin likimääräisesti osoitettu satamapaikalla kivisessä kompassikuviossa. Kuvion on tällöin täytynyt olla suunnattu ensisijaisesti napapohjoisen mukaisesti¹⁾.

(2). Näköhavaintoon perustuvan [kompassi]suunnan osoittaminen maista merelle²⁾.

1400-luvulta 1700-luvulle³⁾.

Kivikompasseja tunnetaan Turunmaan ja länsirannikon saaristoista. Useimmat sijaitsevat Merenkurkun saarilla.

Vähintään noin sata vuotta vanhat (ohjeellinen ikäraja) kivikompassit ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu, sivu 110.

Broadbent, Noel D. 2006. The search for a past: the prehistory of the indigenous Saami in northern coastal Sweden. Julkaisussa Herva, Vesa-Pekka (toim.): People, material culture and environment in the north: proceedings of the 22nd Nordic Archaeological Conference, University of Oulu, 18-23 August 2004. Studia humaniora ouluensia 1: 13–25. Oulu.
Tuovinen, Tapani 2001. Ulkosaariston arkeologiaa. Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueen inventointi 1994–1997. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja A 122. 2. p. Vantaa.
West, Kurt A. & Sjöberg, Rabbe & Nieminen, Runar 2009. Stenkompassernas ålder i Österbottens kustlandskap. Arkeologi i norr 11: 181–194.