puusta, kivestä tai maasta maan pinnalle rakennettu tai maahan kaivettu varustus

Kenttälinnoitteet ovat luonteeltaan tilapäisiä varustuksia ja niistä yhdistettyjä linnoitusjärjestelmiä, joita sotaväen joukot voivat itse rakentaa sodan aikana paikalla löytyvistä materiaaleista käyttämällä yksinkertaisia työkaluja. Kenttälinnoitteiden tukimateriaaleina on käytetty lähinnä hirsiä, puuriukuja tai vitsasmattoja. Joissakin kenttälinnoitteissa ei ole minkäänlaisia tukirakenteita. Kenttälinnoitteisiin kuuluvia linnoituslaitteita ovat mm. taistelu- ja yhdyshaudat, puu- ja maarakenteiset kivääri-, konekivääri- ja tykkiasemat sekä majoituskorsut.

Kenttälinnoitteet näkyvät yleensä maastossa maahan kaivettuina ojamaisina juoksuhautoina sekä erikokoisina pohjakaavaltaan pyöreinä, kulmikkaina, nelikulmaisina tai suorakulmaisina kuoppina ja kuopanteina. Osa kenttälinnoitteista on rakennettu suoraan maanpäälle esimerkiksi kiven- ja maansekaisena suojavallina kuten Helsingin maalinnoituksen vuoden 1914 linnoitteet tai osa toisen maailmansodan ilmatorjuntapattereista.

Kenttälinnoitteet liittyvät kaikkiin pysyviin tai tilapäisiin linnoitteisiin ja taistelu- ja harjoituspaikkoihin.

1900-luku (kenttälinnoitteita muistuttavia kaivantoja ja vallituksia on tehty 1500-luvulta saakka)

Koko Suomi

Ensimmäisen maailmansodan kohteet ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Toisen maailmansodan kohteet eivät ole kiinteitä muinaisjäännöksiä, mutta ne tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa kohteiden historiallisen merkityksen takia. Ks. Museoviraston ohje Ensimmäisen maailmansodan aikaiset maalinnoitteet.

Lagerstedt, John 2012. Salpalinja, sotahistoriallisten kohteiden arkeologinen inventointi 2009–2012. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.

Fabritius, J.Chr. 1921. Linnoitustaito. Otava, Helsinki.
Huuri, A. 1921. Pioneerioppi I, kenttälinnoitukset. Otava, Helsinki.
Meinander, Ludvig 1887. Oppikirja kenttälinnoitusopissa. Helsinki.