Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:tarinapaikka


Tarinapaikka

Määritelmä

maaston kohta, johon liittyy vanhoja tarinoita tai perimätietoa

Kuvaus

Tarinapaikat ovat luonnon kohteita kuten kiviä, kallioita, puita, metsiköitä, vesipaikkoja, maa-alueita yms., joihin liittyy perimätietoa tai tarinoita erilaisista tapahtumista ja tavoista. Paikoissa ei välttämättä ole mitään ihmisen tekemiä merkintöjä tai rakennelmia, mutta joskus niiden yhteydessä voi olla esimerkiksi karsikko tai muistomerkki.

Usein paikannimi viittaa kohteeseen liittyvään tarinaan. Tällaisia ovat esimerkiksi linnoihin, pappeihin, tuomareihin ja pakopaikkoihin liittyvät nimet. Osa tarinapaikkoihin liittyvistä kertomuksista kuvaa ihmistoimintaa ja osa yliluonnollisten toimijoiden, kuten noitien, pirujen tai jättiläisten puuhia. Tarinapaikkoihin liittyvät tarinat ovat säilyneet yleensä perimätietona, mutta niitä on voinut tallentua myös historiallisiin lähteisiin. Tarinat ovat voineet muuttua vuosien kuluessa, erityisesti silloin, kun ne ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle suullisena perinteenä.

Osa tarinoista on vanhoja, mutta osa vasta 1900-luvulla syntyneitä. Tarinapaikan ikää on tämän vuoksi joskus vaikea arvioida luotettavasti. Todennäköisesti jo esihistoriallisella ajalla on ollut tarinapaikkoja, mutta tuon ajan suulliset tarinat eivät ole tallentuneet kirjalliseen muotoon sellaisenaan. Esihistoriallisen ajan toimintaa mahdollisesti kuvastavaa historiallista perimätietoa on jonkin verran. Täysin luotettavasti tällaisenkaan tiedon liittymistä esihistorialliseen muistiperintöön ei voi todistaa. Luotettavimmin tarinapaikat kytkeytyvät historiallisen ajan muistiperintöön.

Historia ja käyttö

Erilaisiin mäkiin ja kallioihin liittyvä perimätieto muinais- ja puolustuslinnoista voi kytkeytyä jo rautakautiseen ihmistoimintaan. Tällainen kohde on esimerkiksi Pälkäneen Tepulinnanmäki. Joskus mäkiin liittyy myös tarinoita esihistoriallisista käräjäpaikoista, kuten mm. Raision Toravuoren Myllymäkeen. Rautakautista ihmistoimintaa voi kuvastaa myös joihinkin lähteisiin liittyvä perimätieto uhraamisesta. Pakanallisena uhrilähteenä on pidetty esimerkiksi Janakkalan Laurinlähdettä. Esihistoriallisiin kohteisiin voi liittyä lisäksi historiallisen ajan tarinoita, kuten esimerkiksi Raaseporin Grabbacka Borgbergetiin.

Mäkiin, kallioihin ja kumpareisiin liittyvät tarinat vanhojen kirkkojen paikoista voivat joissakin tapauksissa periytyä keskiaikaan saakka. Kohteissa voi olla luonnollisia tasanteita, jyrkänteitä ja kivimuodostumia, kuten esimerkiksi Loimaan Ristinojalla. Mahdollisesti keskiaikaan periytyvät myös erilaisiin vesipaikkoihin, kivi- ja kalliomuodostelmiin liittyvät tarinat kirkon edustajien toiminnasta. Tällaisia ovat esimerkiksi piispa Hemminkiin liitetty Lapuan Piispanpenkki ja Virolahden Munkkikallion saarnapaikka. Myöhempien kirkonmiesten toimintaan liittyy mm. Kannonkosken Hangaslahden Papinkivi.

Vanhempaan muistiperintöön voivat edelleen kytkeytyä erilaiset uhreihin, palvomiseen, parantamiseen ja noituuteen liitetyt kivet, puut, kivikehät ja kiviröykkiöt. Tällaisia ovat esimerkiksi uhripuuna mainittu Heinolan Karhumänty ja Alavuksen Tohnin Tohninmäen ristiraunio. Myöhemmän historiallisen ajan noituudesta kertovaan muistiperintöön liittyy mm. Hailuodon Äijänkangas. Eri-ikäisiä pyhiä ja/tai parantavia lähteitä eli sammaslähteitä ovat puolestaan mm. Valkeakoskella Ruotsinkallion lähde ja Kankaanpään Yskänlähde.

Suhteellisen vanhaa historiallista perinnettä voivat edustaa kalliomuodostumiin, siirtolohkareisiin ja muihin huomiota herättäväiin geologisiin muodostumiin liittyvät yliluonnollista toimintaa kuvastavat tarinat. Ne kertovat mm. jättiläisten ja pirujen toiminnasta, kuten esimerkiksi Hattulan Pirunlinkokiven siirtolohkare. Historialliseen perinteeseen liittyvät myös saariin ja muihin usein vaikeapääsyisiin paikkoihin liittyvät aarretarinoiden ja aarnivalkeiden paikat, kuten mm. Mikkelin Kähkölänsaari.

Tasanteisiin ja muihin raivatulta vaikuttaviin paikkoihin liittyy tarinoita mm. vanhoista historiallisista asuinpaikoista kuten esimerkiksi Paraisten Bybergetiin. Siirtolohkareisiin, muihin isoihin kiviin ja luoliin liittyy puolestaan elinkeinonharjoittamisesta ja liikennereiteistä kertovia tarinoita. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi Janakkalan Paimenkivi, Joensuun Mäntylammen Laukkukivi, Kaarinan Ryöväriholma ja Raaseporin Busö Viborgs sten.

Puihin, kallioihin, saariin ja kiviin liittyy viranomaisten toimintaan kytkeytyviä tarinoita, kuten Evijärven Piiskausmäntyyn, Isokyrön Valtaalan Seljänkankaan Tonolan kallioihin ja Puolangan Voikiveen. Samoin niihin liittyy tarinoita 1700-luvun ja sitä nuoremmista taistelupaikoista, siviiliväestön pako- ja sotakokemuksista sekä sotasaaliista ja -kätköistä. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi Enonkosken Piikakivi, Hailuodon Askelin sotamänty, Ilmajoen Nikkolannevan Käpälämäki ja Sulkavan Huovinsyvän Huovinsyvänsaari

Saariin, luotoihin, maakuoppiin ja muihin kuopanteisiin liittyy hautauksista ja vainajien toiminnasta kertovia tarinoita. Paikka voi olla perimätiedon mukaan esimerkiksi hautapaikka, kirkkomaa, ruumiiden säilytyspaikka tai ruumissaari. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi Alajärven Pynttärinniemi, Hankasalmen Kynsivesi Ukonluoto, Iitin Kirkonkylän kivi ja Parkanon Kaidatveden Ruumissaari.

Joissakin tapauksissa tarinapaikat voivat liittyä myös paikannimien syntyyn. Tällainen on esimerkiksi Akaan Pyhällön Ristikivi, jonka ristikuvion mukaan kylän kerrotaan saaneen nimensä. Yksityishenkilöiden lisäksi tarinat voivat liittyä myös kuninkaiden ja muiden hallitsijoiden toimintaan, kuten kuninkaallisiin vierailuihin kytketyt Kokkolan Heinola ja Kouvolan Valkealan Kustaan kivi.

Ajoitus

Vanhimmat tarinapaikat liittyvät Suomen alueella rautakauteen (500 eaa. – 1200 / 1300 jaa). Historiallisen ajan tarinapaikat ajoittuvat keskiajalta (1200/1300 – 1520 jaa) 1900-luvulle.

Levintä

Erilaisia tarinapaikkoja on tuhansia kaikkialla Suomessa.

Suojelustatus

Jotkut tarinapaikat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Osa kohteista on muita kulttuuriperintökohteita. Määrittelyssä kiinteäksi muinaisjäännökseksi vaikuttaa mm. paikan luonne, paikalla mahdollisesti havaittavat ihmistoiminnan jäännökset, perimätiedon ja/tai tarinan ikä ja luonne ja erilaisten lähteiden paikasta antama tieto. Kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat sellaiset tarinapaikat, joilla on historiallista merkitystä. Yleensä ne ajoittuvat 1900-lukua vanhemmiksi. Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu, sivu 115.

Lähteet

Arkeologiset kohteet; muinaisjäännösrekisteri 2017. Kulttuuriympäristön palveluikkuna. Museovirasto. https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/portti/read/asp/default.aspx.
Nimiarkisto. Paikannimiä ja paikallistarinoita. Kotimaisten kielten keskus. http://kaino.kotus.fi/korpus/nimet/pnpt/meta/pnpt_coll_rdf.xml.
Taivainen, Jouni (toim.) 2016. Metsiin kadonneet – Valtion metsien kulttuuriperintökohteiden inventointihanke. Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja nro 73. http://www.e-julkaisu.fi/metsahallitus/metsiin_kadonneet/.

Muu kirjallisuus

Fingerroos, Outi et al. (toim.) 2006. Muistitietotutkimus – Metodologisia kysymyksiä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki
Siikala, Anna-Leena 1984. Tarina ja tulkinta. Tutkimus kansankertojista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Simonsuuri, Lauri 1960. Tarinahaavi. Kansantarinoiden keruuopas. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Vento, Urpo & Jauhiainen, Marjatta 1971. Kertomusperinteen opas. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Viitteet

You could leave a comment if you were logged in.
wiki/tarinapaikka.txt · Viimeksi muutettu: 2022/09/01 15:37 / Helena Ranta