Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Ajankohtaista
Ohjeet
Seminaarit
Hankekuvaus
Tekijät
Yhteystiedot
Linkit
Artikkelit
Keskustelu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Aihealueet

Työkalut

wiki:historiallinen-asuinpaikka


Historiallinen asuinpaikka

Määritelmä

Pysyvästi ympäri vuoden, säännöllisesti kausiluontoisesti tai täysin tilapäisesti asuttua paikka, joka on kirjallisten lähteiden ajalta eli sijoittuu Ruotsin ja Venäjän valtakausille noin 1100-luvulta 1900-luvun alkuun.

Kuvaus

Asuinpaikkojen sijainti on yleensä määräytynyt elinkeinojen ja toimintojen perusteella. Maaseudun pysyvässä käytössä olevat asuinpaikat sijaitsivat peltojen ja laitumien raivaamiseen sopivien maiden luona. Tärkeitä perusteita paikan valintaan olivat lisäksi rakennuspaikan maaperän kuivuus, auringon valo ja lämpö, tuulen suoja ja juoma- ja käyttövedensaanti. Asuinpaikkoja on perustettu myös huonommin niille sopiville paikoille metsiin ja jättömaille esimerkiksi asutuksen tihentyessä. Käytännössä kokemus on osoittanut, että historiallisia asuinpaikkoja voi olla lähes missä vain.

Kausiluontoiset ja tilapäiset asuinpaikat liittyivät jonkin sesonkiluontoisen elinkeinon tai toiminnan harjoittamiseen. Esimerkiksi hiilimiilun tai tervahaudantervahaudan vartiointi, karjanlaiduntaminen, eränkäynti ja kaskeaminen ovat vaatineet pitempää paikalla oloa. Oman lukunsa sesonkiluontoisten asuinpaikkojen joukossa muodostavat sota-aikojen piilopirtit. Säännöllisesti pitkiä jaksoja käytettyjä kausiluontoisia asuinpaikkoja (esim. karjamajat) on luultavasti vaikea erottaa pysyvästi asutuista paikoista.

Hylätyillä historiallisilla asuinpaikoilla voi olla näkyvissä terassointeja, kivistä raivattuja alueita, viljelyraunioita, uuninraunioita (neliömäisiä kivien ja palaneen saven ja tiilimurskan sekaisia maakumpareita), kiukaanpohjia, rakennusten nurkkakiviä tai kivijalkoja, multapenkkiperustuksia (ks. talon pohja), kellarikuoppia (ks. kellari), kaivoja, jätekuoppia, tienpohjia sekä tontteja, peltoja ja niittyjä rajaavia kiviaitoja. Hylätyillä asuinpaikoilla on yleensä myös kulttuurikasvillisuutta, kuten marja- ja syreenipensaita, koriste- ja hyötykasveja ym.1)

Historiallisilla asuinpaikoilla on maastossa usein havaittavissa vain sen viimeisen käyttövaiheen rakenteita. Varhain autioituneilla asuinpaikoilla ei välttämättä näy maanpinnalle mitään selviä rakenteita. Suuri osa vanhoista rakenteista on joko piilossa maan alla tai muutoin vaikeasti tunnistettavissa ilman arkeologisia tutkimuksia.

Vain osa historiallisista asuinpaikoista on merkitty historiallisille kartoille tai mainitaan kirjallisissa lähteissä. Asuinpaikkoja voidaan tunnistaa edellä mainittujen rakenteiden ja joskus myös asutukseen liittyvien kulttuurikasvien avulla. Lisäksi metallinpaljastimella tai koekuopittamalla saattaa parhaassa tapauksessa löytyä historialliselle ajalle ajoittuvaa esineistöä. Tosin maaseutukohteilla etenkin varhaiskeskiaikaiset kulttuurikerrokset vaikuttavat ainakin nykytutkimuksen perusteella olevan hyvin vähälöytöisiä2).

Historia ja käyttö

Pysyvästi asuttuja historiallisia asuinpaikkoja ovat mm. maaseudun kartanot, pappilat, kylät, tilat, torpat ja mäkituvat. Säännöllisinä kausiluontoisina asuinpaikkoina on käytetty mm. karja- ja erämajoja. Tilapäisiä asuinpaikkoja ovat esimerkiksi terva- ja miilumajat. Sama asuinpaikka on saattanut olla käytössä satoja vuosia. Hylättyjä asuinpaikkoja on myös voitu ottaa uudelleen käyttöön.

Ajoitus

1100–1900-luku

Levintä

Koko Suomi

Suojelustatus

Historiallisten asuinpaikkojen suojelustatus vaihtelee kohteittain, ks. kyseessä olevat sivut. Ks. myös Museoviraston ohje Maaseudun historiallisten asuinpaikkojen inventointi, ohje 2015 (5.5.2015) ja Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu.

Lähteet

Andersson, Sofia & Sköld, Josefina & Åman, Elisabet 2007. Kulturväxter på övergivna torp. Julkaisussa Welinder, Stig (toim.): Torpens arkeologi. Riksantikvarieämbetet, Stockholm.
Björkman, Sten & Gestrin, Tryggve & Haggrén, Georg & Rosendahl, Ulrika 2008. Kylä – keskiaikaa Itämeren rannalla. Espoon kaupunginmuseon tutkimuksia 10. Helsinki.
Haggrén, Georg 2015. Maaseudun kylätontit. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoriaa kivikaudelta keskiajalle. Gaudeamus.
Harjula, Janne & Helamaa, Maija & Haarala, Janne & Immonen, Visa (toim.) 2016. Mankby: a deserted medieval village on the coast of southern Finland. Archaeologia medii aevi Finlandiae XXII. Mustasaari.
Koivisto, Andreas 2010. Gubbacka: keskiajan arkea Vantaalla = medeltida vardag i Vanda Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 34. Vantaa: Kellastupa; Museovirasto. Porvoo.
Maaseudun historiallisten asuinpaikkojen inventointi, ohje 2015 (5.5.2015) Museovirasto. http://www.nba.fi/fi/File/2722/maaseudun-hist-asuinpaikkojen-inventointi-ohje.pdf
Niukkanen, Marianna 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3.
Orrman, Eljas 2003. Suomen keskiajan maatalous. Julkaisussa Rasila, Viljo & Jutikkala, Eino & Mäkelä-Alitalo, Anneli (toim.): Suomen maatalouden historia 1. Perinteisen maatalouden aika esihistoriasta 1870-luvulle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 914:1. Helsinki.
Terävä, Elina 2016. Finds from Mankby. Everyday life and work in the village with a hint of luxury. Julkaisussa Harjula, Janne & Helamaa, Maija & Haarala, Janne & Immonen, Visa (toim.): Mankby – a deserted medieval village on the coast of southern Finland Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XXII: 139–166. Mustasaari.
Väisänen, Riikka 2016. Kolme kylää, Gubbacka, Mårtensby, Kyrkoby. Vantaan kaupunginmuseo.

Muu kirjallisuus

Viitteet

1) Ks. esim. Andersson et al. 2007: 79–98
2) Terävä 2016: 139–166
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/historiallinen-asuinpaikka.txt · Viimeksi muutettu: 2017/05/16 09:47 / Helena Ranta