Kivi, kallio, puu, lähde, lampi tai muu luonnon kohde, johon liittyy vanhoja tarinoita ja/tai perimätietoa

Tarinapaikat ovat luonnon kohteita kuten kiviä, kallioita, puita, metsiköitä, vesipaikkoja, maa-alueita yms., joihin liittyy perimätietoa tai tarinoita erilaisista tapahtumista ja tavoista. Paikoissa ei välttämättä ole mitään ihmisen tekemiä merkintöjä tai rakennelmia, mutta joskus niiden yhteydessä voi olla esimerkiksi karsikko tai muistomerkki.

Usein paikannimi viittaa kohteeseen liittyvään tarinaan. Tällaisia ovat esimerkiksi linnoihin, pappeihin, tuomareihin ja pakopaikkoihin liittyvät nimet. Osa tarinapaikkoihin liittyvistä kertomuksista kuvaa ihmistoimintaa ja osa yliluonnollisten toimijoiden, kuten noitien, pirujen tai jättiläisten puuhia. Tarinapaikkoihin liittyvät tarinat ovat säilyneet yleensä perimätietona, mutta niitä on voinut tallentua myös historiallisiin lähteisiin. Tarinat ovat voineet muuttua vuosien kuluessa, erityisesti silloin, kun ne ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle suullisena perinteenä.

Osa tarinoista on vanhoja, mutta osa vasta 1900-luvulla syntyneitä. Tarinapaikan ikää on tämän vuoksi joskus vaikea arvioida luotettavasti. Todennäköisesti jo esihistoriallisella ajalla on ollut tarinapaikkoja, mutta tuon ajan suulliset tarinat eivät ole tallentuneet kirjalliseen muotoon sellaisenaan. Esihistoriallisen ajan toimintaa mahdollisesti kuvastavaa historiallista perimätietoa on jonkin verran. Täysin luotettavasti tällaisenkaan tiedon liittymistä esihistorialliseen muistiperintöön ei voi todistaa. Luotettavimmin tarinapaikat kytkeytyvät historiallisen ajan muistiperintöön.

Vanhimpia tunnettuja muistomerkkejä Suomessa voivat olla Lounais-Suomesta pronssikautisten hautaröykkiöiden läheisyydestä tunnetut kivipöydät eli pöytäkivet. Niissä isompi kivilaaka on nostettu useamman pienemmän kiven päälle kanneksi. Hautaröykkiöihin mahdollisesti liittyviä kivipöytiä tunnetaan esimerkiksi Raumalta Kylmäkorvenkalliolta ja Takaperkosta. Useimmat kivipöydät eri puolilla Suomea ovat tarkemmin ajoittamattomia tai ne on ajoitettu historialliseen aikaan.

Muistomerkkejä rautakaudelta ovat mahdollisesti erilaiset hautojen merkeiksi laitetut bautakivet eli pystykivet. Ne ovat ilman kirjoitusta olevia muistokiviä. Varhaisen rautakauden bautakiviä tunnetaan esimerkiksi Paraisten Furunabbista ja Laitilan Savemäestä. Laitilan Untamalassa olevan nk. Kalevanpojan viikatteentikku liittyy puolestaan mahdollisesti myöhäisrautakautisiin hautoihin.

Historiallisen ajalla hautoihin liittyviä muistomerkkejä on erilaisten ruumishautojen. yhteydestä mm. keskiaikaisista kalmistoista. Esimerkiksi Ulvilan Liikistössä on yksi keskiaikaan ajoittuva bautakivi, ja Raision kirkossa on siirrettynä kaksi 1100–1200-luvulle ajoittuvaa kuvioitua kiveä. Myös myöhemmillä historiallisilla hautausmailla on erilaisia hautakiviä, veistoksia ja muita muistomerkkejä.

Hautausmaiden lisäksi kiviä on pystytetty muunlaisten hautapaikkojen tai vainajiin liittyvien tapahtumien, kuten murhien ja sotakokemusten muistoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi Kokkolan Murhakivi ja isovihaan liittyvä Tammelan Kartanonmäki. Kirkko- ja saarnapaikoille on myös pystytetty erilaisia kiviä ja ristejä, kuten esimerkiksi Hartolan Vanhalle kirkonpaikalle ja Liperin Moisionniitylle.

Erilaisten merkkihenkilöiden ja yksityishenkilöiden toiminnan tai heihin liittyvien tapahtumien muistoksi on pystytetty runsaasti erilaisia kiviä tai muita muistomerkkejä. Niihin on yleensä hakattu nimikirjaimia, tekstejä ja vuosilukuja. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi Helsinki Isosaari 34 ja Nousiaisten Vähätalo. Valtaapitävien merkkihenkilöiden muistoksi on voitu myös rakentaa suurempia muistomerkkejä tai niiden muodostamia kokonaisuuksia, kuten esimerkiksi Raaseporin Dagmarkällanin lähteellä.

Taisteluihin ja rauhantekoon liittyviä muistomerkkejä on myös paljon, kuten esimerkiksi Kouvolassa Värälän rauhankivi ja Asikkalassa Anianpellon taistelun muistomerkki. Suurempi rakennettu muistomerkki on esimerkiksi Isokyrössä Napuen taistelupaikan, monumentti. Sotaväen leiripaikkoihin eli sotilasleireihin, liittyy myös muistomerkkejä, kuten esimerkiksi Haminan Lautalan muistokivi.

Muistomerkkejä on voitu rakentaa tai pystyttää hyvin erilaisten tapahtumien muistoksi, kuten Jyväskylässä seminaarilaisten valmistumiseen liittyen Opinsaunan kiuas ja Turussa Kerttulinmäelle mestauspaikasta mestauspaikasta, kertova muistomerkki. Tapahtumiin liittyvistä muistomerkeistä oman kokonaisuutensa muodostaa maailmanperintökohteenakin tunnettu Struven ketju, jonka metallinen mittapiste löytyy esimerkiksi Enontekiön Stuor-oivista (Stuorranaohaivi).

Erilaisia muistomerkkejä, kuten veistoksia, patsaita ja muita rakennelmia pystytetään ympäristöömme koko ajan.

Varhaisimmat muistomerkit ovat pronssikautisia 1700/11500 – 500 eaa. ja rautakautisia noin 500 eaa. – 1200/1300 jaa. Lisäksi muistomerkkejä on pystytetty runsaasti historiallisella ajalla keskiajalta nykypäiviin saakka.

Erilaisia muistomerkkejä tunnetaan satoja koko Suomen alueelta.

Jotkut muistomerkit ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Osa kohteista on muita kulttuuriperintökohteita. Määrittelyssä kiinteäksi muinaisjäännökseksi vaikuttaa mm. kohteen ikä ja erilaisten lähteiden antama tieto. Kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat sellaiset menneisyydessä tehdyt muistomerkit, joilla on historiallista merkitystä. Yleensä ne ajoittuvat 1900-luvun alkua vanhemmiksi. Rakennettujen ympäristöjen ja käytössä olevien hautausmaiden erilaiset veistokset, patsaat ja muut muistomerkit kuten myös toisen maailmansodan muistomerkit lukeutuvat rakennetun kulttuuriympäristön kohteisiin. Niiden säilyminen turvataan yleensä muulla tavoin kuin muinaismuistolailla. Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu, sivu 115.

Arkeologiset kohteet; muinaisjäännösrekisteri 2017. Kulttuuriympäristön palveluikkuna. Museovirasto. https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/portti/read/asp/default.aspx.
Niukkanen, Marianna 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3.
http://www.nba.fi/fi/File/685/hist-ajan-muinaisjaannokset.pdf.
Taivainen, Jouni (toim.) 2016. Metsiin kadonneet – Valtion metsien kulttuuriperintökohteiden inventointihanke. Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja nro 73. http://www.e-julkaisu.fi/metsahallitus/metsiin_kadonneet/.

Kormano, Riitta 2014. Sotamuistomerkki Suomessa. Voiton ja tappion modaalista sovittelua. Turun yliopiston julkaisuja – Annales Universitatis Turkuensis, Sarja C 396, Scripta Lingua Fennica Edita.
Lindgren, Liisa 2009. Memoria – hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri. Suomalaisen Kirjallisuuden seura.
Lindgren, Liisa 2000. Monumentum – muistomerkkien aatteita ja aikaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Suomen Kulttuurirahasto 2016. Miten hoidan hautamuistomerkkiä. https://skr.fi/fi/ajankohtaista/opas-neuvoo-hautamuistomerkin-hoidossa.