Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Ajankohtaista
Ohjeet
Seminaarit
Hankekuvaus
Tekijät
Yhteystiedot
Linkit
Artikkelit
Keskustelu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Aihealueet

Työkalut

wiki:ruumishauta


Ruumishauta

Määritelmä

Maanalainen hautarakenne, johon vainaja on asetettu polttamatta

Kuvaus

Ruumishauta on maahan kaivettu kuoppa, johon vainaja on laskettu polttamatta, joko ilman arkkua tai rautakauden loppupuolen ja historiallisen ajan ruumishaudoissa myös puuarkussa. Vainaja on voitua kääriä tai peittää esimerkiksi tuohella tai tekstiilillä. Hautakuopan tai arkun pohjalle on voitu laittaa esimerkiksi sammalta tai eläimen talja.1) Tämän jälkeen kuoppa on täytetty. Hautakuopan koko ja syvyys vaihtelevat. On kuitenkin myös viitteitä siitä, että vainaja olisi haudattu esim. maapinnan päälle rakennettuu kivikehään. Tästä on esimerkkejä mm. Sauvon Korvalan varhaisrautakautisesta kalmistosta.

Pintamaan poiston jälkeen hautakuoppa voi erottua ympäröivästä koskemattomasta maasta pitkänomaisena, soikeana tai suorakaiteen muotoisena, tummana värjäytymänä. Hautakuopan suunta voi vaihdella varsinkin esihistoriallisissa haudoissa eikä vainajan suuntaa haudassa aina voida määrittää. Siirryttäessä kristillisen tradition mukaiseen hautaamiseen, hauta on tehty itä-länsisuuntaiseksi, niin että vainajan pää on länsipäässä, kasvot kohti itää2). Joissakin ruumishaudoissa voi hautakuopissa olla sisärakenteita kuten puukammioita tai kivisiä paasiarkkurakenteita3). Lisäksi kaivauksissa on löydetty joko silloisella maanpinnalla tai syvemmällä olleita kiveyksiä4).

Vainajasta ei usein ole jäänyt selvästi erottuvia jäännöksiä. Toisinaan voidaan löytää haudan pohjalta tumma kerros tai luujäännöksiä riippuen haudan iästä ja/tai maaperästä.5) Haudassa voi lisäksi olla jäännöksiä esimerkiksi arkusta ja tekstiileistä. Varsinkin esihistoriallisena aikana vainajan mukaan laitettiin myös esineitä. Niitä voi olla myös haudan täytemaassa tai arkun ulkopuolella6). Sekä esihistoriallisena että historiallisena aikana vainajat on asetettu hautaan yleensä makaamaan selälleen, mutta tästä on myös poikkeuksia7) eikä vainajan asento ole aina määriteltävissä. Useimmiten ruumishaudassa on vain yksi vainaja, mutta samaan hautakuoppaan on voitu haudata useampikin vainaja.

Maahan kaivettuja ruumishautoja on jo kivikaudella. Mesoliittisen ajan loppuun ja neoliittiseen aikaan liittyvät punamultahautaukset. Niissä vainaja on peitetty kokonaan tai osittain punamullalla, joka on rautaoksidipitoista maata.8) Punamultaa sisältävissä hautauksissa voi olla myös kivirakenteita9). Esimerkiksi Euran Kolmhaarassa löydettiin laakakiviä asetettuna pystyyn haudan molempiin päihin tai toiseen päähän sekä kivistä koottuja paasiarkkurakenteita10). Kivikauteen liittyvät myös vasarakirveskulttuurin ruumishaudat11).

Ruumishautoja, joissa on kivisiä paasiarkkuja, on myös varhaisella rautakaudella Sauvon Korvalan kalmistossa12). Keskisellä rautakaudella, 500-luvun lopulta lähtien, alkaa Euran-Köyliön seudulla esiintyä maanalaisia ruumishautoja laajoina kalmistoina13). Muualla Suomessa ruumishautaukseen aletaan siirtyä kristinuskon vaikutuksesta 1000-luvulta alkaen14). Historiallisella ajalla ruumishautaus on vallitseva hautaustapa. Vasta nykyaikana uurnassa hautaaminen ts. polttohautaus on yleistynyt. Historiallisella ajalta on usean tyyppisiä hautapaikkoja nykyisten käytössä olevien kirkkojen hautausmaiden ohella. Tällaisia ovat mm. keskiaikaiset hautausmaat esimerkiksi käytöstä poistuneiden kappeleiden yhteydessä, hautasaaret15), ortodoksi-16) ja muut kyläkalmistot, yksityiset hautausmaat ja erilaisiin epidemioihin liittyvät hautausmaat17). Lisäksi ruumishautoja on myös sotahistoriallisten kohteiden joukossa, kuten sotilashautausmaat, joukkohaudat ja kenttähautaukset18).

Historia ja käyttö

Ruumishaudoista ei useinkaan ole nykypäivänä maanpinnalle näkyviä merkkejä – rautakauden lopulla tai historiallisella ajalla ne voivat toisinaan näkyä matalina painanteina. Jotkin historiallisen ajan ruumishaudat voivat erottua maastossa myös matalina kumpuina tai useamman vainajan rivihaudat leveinä ja matalina ojina.19) On todennäköistä, että esihistoriallisenakin aikana haudat ovat olleet jollain tavoin merkittyjä. Puurakenteita ei ole säilynyt, mutta hautoihin liittyvät kiveykset ovat voineet toimia myös tässä tarkoituksessa20). Keskiajalta eteenpäin on käytetty erilaisia kivilatomuksia, kivilaakoja ja hautakiviä21). Kivirakenteita ja/tai hautakiviä on löydetty myös mm. ortodoksikalmistoista ja hautasaarien ruumishaudoista22). Kuitenkin on myös paljon historiallisen ajan ruumishautauksia, joista ei ole mitään maan pinnalle näkyviä merkkejä. Hautauksista voi kuitenkin olla kirjallisia merkintöjä asiakirjoissa ja kartoissa ja niihin liittyy myös nimistö- ja perimätietoa, joiden avulla näitä hautapaikkoja voidaan inventoinneissa etsiä23).

Sekä kivikauden punamultahaudat että rautakauden ruumishaudat esiintyvät monen hautauksen, toisinaan varsin suurinakin, kalmistoina. Myöhäisrautakaudella ruumiskalmistot perustettiin yleensä erillisiksi niitä edeltävistä kalmistoista. Ruumishautauksia tehtiin kuitenkin siirtymävaiheessa myös polttokenttäkalmistoihin.24) Ruumiskalmistojen yhteydessä voi myös olla muita, varhaisempia hautamuotoja. Myös historiallisena aikana ruumishaudat on yleensä tehty hautausmaihin tai tietyille rajatuille alueille useamman hautauksen ryhminä. Paikan valintaan vaikuttivat eri seikat, esimerkiksi epidemiahautausmaat perustettiin asutuksen laita-alueille.

Myös maanpäällisiin rakenteisiin, kuten hautaröykkiöihin, -latomuksiin ja -kumpuihin, on haudattu vainajia polttamatta. Oma erityinen ryhmänsä ovat rautakautiset vesihautaukset Levänluhdassa ja Käldamäellä25). Lisäksi on mainittava kirkkojen lattioiden alle tehdyt kirkkohaudat, jotka voivat olla multahautoja, hirrestä tehtyjä kammioita tai tiilestä tai harmaakivestä muurattuja. Joistakin kirkoista on löytynyt myös muumioituneita vainajia.26)

Ajoitus

Kivikausi, rautakausi, historiallinen aika, nykyaika

Levintä

Vaihtelee periodi- ja tyyppikohtaisesti.

Suojelustatus

Kaikki esihistorialliset haudat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ne historiallisen ajan haudat, jotka eivät ole seurakuntien ylläpitämillä hautausmailla, ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Alle sata vuotiaita hautapaikkakohteita suojelee rikoslakiin sisältyvä hautarauha.

Lähteet

Asplund, Henrik & Riikonen, Jaana 2007. Kirkkomäki. Julkaisussa Söderström, Marita (toim.): Arkeologisia kaivauksia Turussa 1990-luvulla. Turun maakuntamuseo Raportteja 20: 9–44.
Cleve, Nils 1943. Skelettgravfälten på Kjuloholm i Kjulo I. Den yngre folkvandringstiden. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja XLIV, 1.
Edgren, Torsten 1966. Jäkärlä-gruppen. En västfinsk kulturgrup under yngre stenåldern. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 64. Helsinki.
Edgren, Torsten 1984. Kivikausi. Julkaisussa Laaksonen, Eero & Pärssinen, Erkki & Sillanpää, Kari J. (toim.): Suomen historia 1: 8–97. Weilin+Göös, Espoo.
Edgren, Torsten 1999. Alkavan rautakauden kulttuurikuva Länsi-Suomessa. Julkaisussa Fogelberg, Paul (toim.): Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan: 311–333. Helsinki.
Haggrén, Georg 2015. Keskiajan arkeologia. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle: 367–536. Gaudeamus.
Halinen, Petri 2015. Kivikausi. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle: 17–121. Gaudeamus.
Hiekkanen, Markus 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Julkaisussa Nilsson, Bertil (toim.): Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200. Sällskapet Runica et Mediævalia: 271–379. Stockholm.
Jäkärä, Tiina 1997. Turun Kirkkomäen ja Raision Ihalan Kansakoulun kalmistojen hautarakenteet. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, Arkeologia.
Laakso, Ville 2011. Ensimmäiset lappeelaiset – pitäjän alue esihistoriasta keskiajalle. Kauskilasta keisarin aikaan. Lappeen historia I. Esihistoriasta vuoteen 1865: 10–118. Lappeenrannan kaupunki.
Laakso, Ville 2014. Papinniemi in Uukuniemi and Related Archaeological Sites of the Eastern Orthodox Cultural Area in Finland. Suomen keskiajan arkeologian seura. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XIX.
Lappalainen, Marja 2007. Punamullan pauloissa. Kivikauden hautatutkimuksen tutkimushistoria Suomessa. Muinaistutkija 3/2007: 2–19.
Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 1982. Luistari I. The Graves. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 82:1.
Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. Julkaisussa Laaksonen, Eero & Pärssinen, Erkki & Sillanpää, Kari J. (toim.): Suomen historia 1: 250–405. Weilin+Göös, Espoo.
Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 2000. Kalastajista kauppanaisiin. Euran esihistoria. Euran kunta. Vammala.
Mäntylä, Sari 2005. Kuriositeetteja, lahjoja ja suojelumagiaa. Hauta-antimien tulkintaongelmia Halikon Rikalanmäen aineiston valossa. Julkaisussa Immonen, Visa & Haimila, Miikka (toim.): Mustaa valkoisella. Ystäväkirja arkeologian lehtori Kristiina Korkeakoski-Väisäselle: 134–152. Turun yliopiston arkeologian oppiaine, Vantaa.
Mäntylä, Sari 2006. Rikalanmäen ruumiskalmisto – näkökulmia myöhäisrautakauden yhteisöön. Julkaisussa Mäntylä, Sari (toim.): Miekka – Menneisyys – Maisema: 36–67. Halikon kunnan kulttuuritoimi, Somero.
Mökkönen, Teemu 2013. Stone Setting Filled with Red Ochre from the Keelaharju Site, Northernmost Baltic Sea Region. A Stone Age Grave in the Context of North European Burial Traditions. Fennoscandia archaeologica XXX: 13–36.
Niukkanen, Marianna 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston ohjeita ja oppaita 3.
Paavola, Kirsti 1998. Kepeät mullat: kirjallisiin ja esineellisiin lähteisiin perustuva tutkimus Pohjois-Pohjanmaan rannikon kirkkohaudoista. Acta Universitatis Ouluensis. Series B, Humaniora, 28.
Purhonen, Paula 1998. Kristinuskon saapumisesta Suomeen. Uskontoarkeologinen tutkimus. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 106.
Raninen, Sami & Wessman, Anna 2015. Rautakausi. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle: 213–365. Gaudeamus.
Riikonen, Jaana 2003. Kalmistotutkimusta Koroisten kupeessa. Koroinen eläväksi, Korois till liv. Koroinen-seminaari 7.-8.4.2001. Turun maakuntamuseo, raportteja 19: 15–20.
Ruohonen, Juha 2002. Väliaikaista kaikki on vaan? Historiallisen ajan hautasaaret arkeologisina kohteina. Muinaistutkija 4/2002: 32–32.
Ruohonen, Juha 2011. Hautapaikkojen arkeologinen inventointi: Arkistotutkimuksesta kohteiden tunnistamiseen. Julkaisussa Salo, Kati & Niukkanen, Marianna (toim.): Arkeologisten hautakaivausten tutkimusmenetelmät. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 22, Museovirasto.
Schauman-Lönnqvist, Marianne 2006. The Early Iron Age cemetery at Korvala in Sauvo. Julkaisussa Schadla-Hall, Tim (toim.): Finland And Tallinn. Report and Proceedings of the 151st Summer Meeting of the Royal Archaeological Institute in 2005. Supplement to the Archaeological Journal volume 162 for 2005: 49–53.
Wessman, Anna 2009. Levänluhta – a place punishment, sacrifice or just a common cemetery? Fennoscandia archaeologica XXVI: 81–105.
Wessman, Anna 2010. Death, Destruction and Commemoration. Tracing ritual activities in Finnish Late Iron Age cemeteries (AD 550–1150). Iskos 17. Helsinki.

Muu kirjallisuus

Viitteet

1) Kivikoski 1966: 65; Riikonen 2003: 18; Mäntylä 2006, 38–39; Asplund & Riikonen 2007: 24-26; Niukkanen 2009: 72; Haggrén 2015: 400; Halinen 2015: 98
2) Kivikoski 1966: 65; Purhonen 1998: 119
3) Edgren 1966; Lehtosalo-Hilander 2000: 19, 157
4) Lehtosalo-Hilander 1982, 21–25; Mäntylä 2006: 39; Laakso 2011: 81; Laakso 2014: 100–101; Ruohonen 2011: 22
5) Riikonen 2003:16; Asplund & Riikonen 2007: 24; Ruohonen 2011: 23; Haggrén 2015: 400–401; Halinen 2015: 98
6) esim. Mäntylä 2005: 144–147
7) Purhonen 1998: 163–165; Halinen 2015: 101–102
8) Lappalainen 2007; Halinen 2015: 53–54, 97–99
9) Mökkönen 2013: 22–24
10) Edgren 1966, Lehtosalo-Hilander 2000: 17–20; paasiarkkuhautojen ajoituksesta ks. Edgren 1999: 319–324; Mökkönen 2013: 31–32, Halinen 2015: 97–99
11) Edgren 1984: 76–77; Halinen 2015: 101–102
12) Schaumann-Lönnqvist 2006
13) Cleve 1943; Lehtosalo-Hilander 1982; 1984: 279–281
14) Kivikoski 1966: 65–67; viikinkiajan lopun / ristiretkiajan kalmistoista ks. esim. Lehtosalo-Hilander 1984; 373–403; Purhonen 1998; Hiekkanen 2010: 327–339; Raninen & Wessman 2015: 338–346
15) esim. Ruohonen 2002
16) Laakso 2014
17) Niukkanen 2009: 71–80
18) Niukkanen 2009: 88–89
19) Ruohonen 2011: 19–21
20) Jäkärä 1997: 56; Mäntylä 2006: 39; Laakso 2011: 81
21) Haggrén 2015: 398-400
22) Ruohonen 2002, 36; Laakso 2014: 100–102
23) Niukkanen 2009: 72, 78, 80; Ruohonen 2011: 14–17
24) Raninen & Wessman 2015: 340
25) Wessman 2009; Wessman 2010: 27
26) Paavola 1998; Niukkanen 2009: 73–74
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/ruumishauta.txt · Viimeksi muutettu: 2017/05/03 17:11 / Helena Ranta