laakakivistä koottu suorakaiteen muotoinen arkkumainen hautarakenne

Paasiarkku on laakakivistä koottu suorakaiteen muotoinen rakennelma. Hiekkakivi on usein käytetty materiaali. Paasiarkku voi olla tehty maanpinnalle tai (ainakin osittain) maan alle. Toisinaan arkussa on laakakivistä tehty kansi. Pohjaan taas on harvoin laitettu kiveä. Paasiarkkuja on useilla esihistorian periodeilla. Niiden sisälle on tehty sekä ruumis- että polttohautauksia. Jos vainajalle on annettu mukaan hauta-antimia, myös niitä on laitettu arkun sisään.

Paasiarkkuja on löydetty kivikautisista Mynämäen Aistin ja Euran Kolmhaaran kalmistoista. Niistä löytyi punamultaa, ja vainajat oli haudattu polttamatta. Aistissa arkkuja oli neljä ja Kolmhaarassa yksitoista. Arkut oli koottu punaisista pystyyn tai kallelleen, toisiaan vasten asetetuista hiekkakivipaasista. Kivien tukena lienee joissakin haudoissa ollut ohut puurunko. Sekä Aistissa että Kolmhaarassa oli yhdessä arkussa myös kansi. Arkkujen pituus vaihteli 120 ja 190 senttimetrin välillä ja leveys 40 ja 70 senttimetrin välillä. Ne lienee tehty yleensä vain yhdelle vainajalle ja niihin on haudattu sekä aikuisia että lapsia. Osa arkkujen kivistä on voinut aikanaan olla näkyvissä maan pinnalla. Arkkuhaudoissa ei ollut hauta-antimia.¹⁾

Kolmhaaran paasiarkut yhdistettiin aiemmin kivikautiseen nk. Jäkärlän ryhmään. Kahden paasiarkkuhaudan luujäännöksistä 1990-luvun lopulla tehdyt radiohiiliajoitukset viittaavat kuitenkin rautakauteen. Toinen haudoista ajoittui rautakauden alkuun (500–0 eaa.), toinen peräti rautakauden keskivaiheille, 400–600-luvuille.²⁾ Radiohiiliajoitukset ovat myös herättäneet kysymyksiä ja keskustelua mm. siksi, että näin nuoria punamultahautauksia ei muualta tunneta. On tuotu esiin radiohiiliajoituksen ongelmat sekä vastineet Ruotsista. Pidetään varsin todennäköisenä, että kyseessä on kivikautinen hautamuoto ajoitusten aiheuttamasta ristiriidasta huolimatta³⁾. Kivikauden loppujaksolle eli Kiukaisten kulttuuriin on myös yhdistetty kookas pystykivistä tehty paasiarkkurakenne Kiukaisten Uotinmäeltä⁴⁾.

Pronssikaudella paasiarkkuja on tehty röykkiöhautojen sisärakenteiksi, jolloin ne on peitetty kivien alle röykkiötä rakennettaessa. Arkut on voitu koota joko pystyyn asetetuista laakakivistä tai latomalla arkun seinät laakakivistä kylmämuurauksena. Arkun katteeksi on voitu asettaa laakakiviä, joissakin arkuissa on mahdollisesti voinut olla puinen kansi tai sisällä jopa puuarkku. Tähän voi viitata arkkujen epätäydellisyys. Paasiarkkuihin on tehty koon ja löytöjen perusteella sekä ruumis- että polttohautauksia. Pisimmät arkut ovat 3–4 metrin mittaisia ja enintään metrin levyisiä.⁵⁾

Paasiarkkuja on löydetty myös selvästi rautakautisista yhteyksistä (vrt. edellä Kolmhaaran arkut). Sauvon Korvalan esiroomalais- ja roomalaisaikaisessa (450 eaa.–200 jaa.) kalmistossa on tarhamaisten kivirakenteiden ohella myös paasiarkkuja, jotka on tehty kivilaaoista, etupäässä punaisesta hiekkakivestä. Hautaukset näissä arkkulatomuksissa olivat ruumishautauksia ja vainajat olivat saaneet mukaansa myös runsaat hauta-antimet. Paasiarkut oli kaivettu syvemmälle maahan kuin toiset kivirakenteet eli niitä voidaan kutsua kivilaaoilla vuoratuiksi kuopiksi. Arkut oli peitetty laakakivillä.⁶⁾.

Kivisiä arkkurakenteita löytyy myös joistakin nuoremman roomalaisajan (200–400 jaa.) röykkiöistä. Näille ruumishautauksille on ominaista runsaat hauta-antimet: tuonti- ja jalometalliesineet. Esimerkiksi Laitilan Soukaisten röykkiö sisälsi kaksi 1,5–2 metriä pitkää, punaisesta hiekkakivestä muurimaiseksi ladottua arkkua ja niiden kattona oli pitkä paasi. Laihian Mujavainion röykkiössä oli pystyistä liuskekivistä tehty arkku. Näiden arkkuhautausten on katsottu kuuluneen vauraimmille, johtavassa asemassa oleville yhteisön jäsenille.⁷⁾

Kivikaudelta roomalaiselle rautakaudelle

Kivikauden ja rautakauden alun paasiarkkurakenteet löytyvät Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. Pronssikautiset paasiarkut liittyvät läntisen pronssikulttuurin rannikkovyöhykkeen röykkiöihin: röykkiöitä on pohjoisessa Pohjanlahdelle, Kemijoen suualueelle asti. Suomenlahden suunnassa niitä on Virolahdella, lähelle nykyistä Suomen ja Venäjän rajaa. Paasiarkkuja on erityisesti Satakunnasta.⁸⁾ Rautakauteen ajoitettuja arkkuja on ainakin Varsinais-Suomesta ja Pohjanmaalta.

Esihistorialliset haudat ja kalmistot ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Edgren, Torsten 1966. Jäkärlä-gruppen. En västfinsk kulturgrup under yngre stenåldern. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 64. Helsinki.
Edgren, Torsten 1984. Kivikausi. Julkaisussa Suomen historia 1: 8–97 Espoo.
Edgren, Torsten 1999. Alkavan rautakauden kulttuurikuva Länsi-Suomessa. Julkaisussa Fogelberg, Paul (toim.): Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan: 311–333. Helsinki.
Halinen, Petri 2015. Kivikausi. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoriaa kivikaudelta keskiajalle: 17–121. Gaudeamus.
Hiekkanen, Markus 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Julkaisussa Nilsson, Bertil (toim.). Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200: 271–379. Sällskapet Runica et Mediævalia. Stockholm.
Kivikoski, Ella 1966. Suomen kiinteät muinaisjäännökset. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Tietolipas 43. Helsinki.
Lavento, Mika 2015. Pronssi- ja varhaismetallikausi. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoriaa kivikaudelta keskiajalle: 123–212. Gaudeamus.
Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 2000. Kalastajista kauppanaisiin. Euran esihistoria. Euran kunta. Vammala.
Mökkönen, Teemu 2013. Stone Setting Filled with Red Ochre from the Keelaharju Site, Northernmost Baltic Sea Region. A Stone Age Grave in the Context of North European Burial Traditions. Fennoscandia archaeologica XXX: 13–36.
Raninen, Sami & Wessman, Anna 2015. Rautakausi. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoriaa kivikaudelta keskiajalle: 213–365. Gaudeamus.
Salo, Unto 1970. Metallikautinen asutus Kokemäenjoen suussa I. Muinaisjäännökset ja muinaislöydöt. Pori.
Salo, Unto 1981. Satakunnan pronssikausi. Satakunnan historia I,2. Rauma.
Salo, Unto 1984. Pronssikausi ja rautakauden alku. Julkaisussa Suomen historia 1: 98–249. Espoo.
Schaumann-Lönnqvist, Marianne 2006. The Early Iron Age cemetery at Korvala in Sauvo. Julkaisussa Schadla-Hall, Tim (toim.): Finland And Tallinn. Report and Proceedings of the 151st Summer Meeting of the Royal Archaeological Institute in 2005. Supplement to the Archaeological Journal volume 162 for 2005: 49–53.